Tänään tuli ensilumi
sentti lunta takapihalla
säntäämme sinne pulkan kanssa
vartissa koko piha jälkiä täynnä
Yöllä pisarat kolisevat ikkunalautaan
huomenna loskaa katuojissa
Kuralätäköitä JA lumikasoja!
Mikä voisi olla ihanampaa!
Tarhan pihalla täysi mellakka
Kuusitoistavuotiaana
keskikesällä
laskin kurahousuilla
Haltin rinnettä alas
aaah-ha-haa!
Pitäisikö nytkin
hommata aikuisten kurahaalari?
(Norjalaisilla niitä varmasti on)
Hypätä keskelle lätäkköä.
Mitä kaikkea uutta
pohjamudista voi syntyä
Ensin sukellus hirvittää
veden paino
pimeys vetää
Uppoanko?
Pakokauhu
ennen hukkumista
Kunnes muistan
happipullon
Vedän varovasti
henkeä
pallea
vatsa
ja ulos
Toistan
Hengitän
Vähitellen
silmät tottuvat
muta laskeutuu
Pohjassa
pieniä versoja
mantisrapu
lumpeennuppu
Happipullo piipittää
aika nousta pintaan
Kun palaan takaisin
en enää pelkää
Ovi on auki, astu ulos,
tai jotain sinnepäin,
kirjoitti Rumi satoja vuosia sitten.
Kaikki pelot omassa päässä,
esteet ja niiden ylittäminen.
Mitä tapahtuu, jos astun ulos?
Maaliskuun valo
kullerot maljakossa
valtava vatsa pingottaa
keltaisen villapaidan
kuin aurinko
sanoo Ateneumin myyjä
Hiukset voikukanhaituvia
silmissä tulevaisuus
puhallan susta kikatuksen
Varjojen maassa
sä olet tähtipoika
auringontuoma
valoa täynnä
Muistathan levätä
ja syödä kunnolla
pipo päähän
niin jaksat loistaa
Vaalin sua käsissäni
vahvistan
varjelen
puhallan matkaan
Vaahteranlehdet
tiikeriasu
päristä mua
kaikki keltaista
Aina saa palata kotiin.
Tunnen sun ilmeen
kun et pysty vastaanottamaan
mun juttuja
Toisina iltoina
satelliittivastaanotin vilkkuu
sanot jotain
yllättävän avointa
ja uutta
Yhdessä me
voidaan olla
sekä auki
että kohinalla
Kallion kirkossa
täydet penkit
mies nuokkuu
tukka takussa
housut takamuksesta rikki.
Elämä ei oo helppoo,
näkyy päällepäin.
Kun Hoosianna soi,
nouset pystyyn
ja rouhea basso kajahtaa.
Yhdessä odotamme
etsimme valoa
lämpöä
vaivaisina omilla tavoillamme
samalla viivalla penkissä.
Laulusi kohoaa korkeammalle
kuin minun.
Vanha mies
painaa ovenavausnappia
tuhisee
tukka pystyssä
muutama hammas puuttuu
takki vähän ohi olkapäiltä
Se aukeaa vasta kun päästään asemalle
lohdutan
Helpotus välähtää
Mä olen ihan hukassa!
Vaimo kuoli kaksi vuotta sitten,
oon ukki ja leskimies.
Puoli vuosisataa yhdessä
tuttuja teineistä saakka.
Ensin olin katkera,
sitten surullinen
nyt kaipaan.
Siitä mä olen onnellinen,
kaipaus on positiivinen tunne.
Tämä kaikki
ennen asemaa
Laiturilla
pidämme toisiamme olkapäästä
Hautajaisissa soi laulu satamasta
ukki tapailee
Kissa juo misokeittoa
Naisen kupista
Japanilaisessa ravintolassa
Soi aina sama taustamusiikki
Tuo mieleen Hokusain taiteen
ja sen pyhän vuoren Japanissa
Eräänlaista meditaatiota tämäkin
Minä sähisen ja huolehdin
häsäämmekö liikaa
Mutta välillä tulee tyyni hetki
jolloin kukaan ei huuda
puikot eivät tipu
Keskustellaan siitä,
miten liukumäestä saa sateella ihan rakettivauhdit
Se on kuin tykki.
Niin paljon asioita
Joihin en ennen kiinnittänyt
mitään huomiota
Asfalttikone!
Siivousvaunu!
Ja oi, katuhiekan puhdistus keväisin.
Liikennemerkeistä näemme päivät,
jolloin se tapahtuu,
juhlapäivät.
Muistankohan
loppuikäni
betoniautoista sinut?
Haituvatukka
huterat jalat
Mä tuen sua
sä tapailet sanoja
ja askelia
Hampaattomalla suulla
päristät mua kaulaan
prrrr prrrr
Jos hyvin käy
susta tulee joskus kaksimetrinen
ja katson sua ihmeissäni ylöspäin
Sä et ole valinnut mua.
Salaa toivon:
voitko sitten joskus
silittää mua?
Kun haituvat ja huteruus ovat minun.
Peitellä päiväunille
auttaa villasukat jalkaan
sanottais näkemiin
nukkuisin
