Paratiisi I & II

Paratiisi I

Kaikki paratiisin kasvit
banaanit, viikunat, avokadot
painavina puissaan
kädenulottuvissa

Atlantin sumu ravitsee ne
ja minut

Lisko katsoo minua
vilkkuluomet räpsyen
se lajitovereineen on ollut täällä aina
minä vasta Keihäsmatkojen ja Irwinin myötä, vaikka tuntisin olevani Kolumbuksen jalanjäljissä

Täällä joulutähdet pensaita,
limoviikunat tammien kokoisia
mehikasvit miehen mittaisia
meillä kaikki purkissa

Haluaisin olla originelli
ja ekologisesti suoraselkäinen
matkustaa vain junilla stan-maihin

Mutta kun täällä on niin ihanaa!
Mietin jo seuraavaa matkaa.

Paratiisi II

Olen maistanut
hyvän ja pahan tiedon puusta,
paratiisissani luikertelee
etuoikeutetun tunnontuska.

Päästäkseni tänne
kerosiinia paloi
jäätiköillä purot solisivat

minä ihailin vuoria ylhäältäpäin
ja rahtilaivat kuin tähtiä merellä

minä lennähdin tänne
ja viikon päästä takaisin

toiset ylittävät Välimerta
viikkokausia
ylikansoitetuissa veneissä

palmujen havina
tutut linnut, nekin talvea paossa
paratiisin äänet eivät aivan peitä omaatuntoani

Pienenä kiitollisuudenosoituksena
opetan lapseni
tuntemaan myötätuntoa
jakamaan ylellisyydestään
yritän nauttia kohtuudella
minulle suotuista ylenpalttisista mahdollisuuksista

Katsokaa taivaan lintuja
minä käännän katseeni niiden lentoratoihin
polskiviin lapsiin
taivaalliseen nauruun

Besame mucho

La Laguna
kaupunki toiselta aikakaudelta
hampaattomat ukot polttavat tupakkaa
sulkevat silmänsä
auringon lämmössä

katusoittajan saksofoni laulaa
Besame mucho

minä matkaan mielessäni
Kuorasjärvelle

hellepäivänä pläkä
soudimme saareen päiväunille
lahden toisella puolella
mökkinaapurin radiosta
kaikui sama pyyntö

Mies lauloi täysin palkein mukana.

Pohjanmaan ja Teneriffan machot
haaveilemassa suudelmista.
Keille he laulavat silmät kiinni?

Zeniitti

Kävimme eilen suht hienossa ravintolassa
paikallisia herkkuja
keittiön tervehdyksenä meren antimia
ruoat jaetaan espanjalaiseen tapaan.

Jokaisen skidin vieressä henkilökohtainen vartija,
pienimmällä syöttötuoli eli la trona vallassaan.
Lattia kuin Waterloon taistelun jäljiltä.

Vaipanvaihdon koittaessa
äärimmäisen ystävällinen tarjoilija
suositteli hyödyntämään tyhjän ravintolasalin pöytää.
Niin minä häärin siellä vauvan kakkaa lattialla ja sormissa
toivoen, että vierailusta ei jäisi pysyviä vahinkoja.

Saavutimme ravintolavierailujemme zeniitin:
tätä hienommasta paikasta
emme selviäisi edes runsailla juomarahoilla.

Häpeä ja tipit ovat pieni hinta
sivistyneen lapsen kasvattamisesta?

I’ll get my coat.
Tänään keitämme linssipataa.

Pilvet

Pilvet nousevat valtamereltä
tunnin lounaan aikana
laakso peittyy ja kirkastuu kolme kertaa

Myös minun ajatukseni
kuin sumu ja cumulukset
peittävät nopeasti
katoavat, haihtuvat
ja nousevat uudelleen

Pilvien voima on mahtava
niellä valo
sulkea vuoria sisäänsä
kadottaa näkyvyys

Vaatii lujaa uskoa muistaa,
että sumun takana huiput kohoavat
ikuisuuksiin saakka

ja että minä voin nojata vuoriin,
vaikka niitä ei näkyisi

Mies Marsissa

Hei heinäsirkka
sä opettelet vain kerran elämässäsi
seisomaan
ja kävelemään

Toivottavasti.
Pekka Hyysalolla olisi tähän sanottavaa.

Jos joudut joskus uudestaan
ottamaan ensiaskeleita,
oppimaan rakastamaan
tai näkemään värejä

toivon,
että sulla on edes tuhannesosa
tästä innosta

hehkut kuin olisit
ensimmäinen mies Marsissa
kukaan ei ole koskaan hallinnut keskivartaloaan näin hienosti
huojuu vain pikkasen!

Ja tämä varvistus
katso!
Täähän etenee kuin höyryjuna!
Tai hyperloop!

Minunkin vatsanpohjastani
kumpuaa nauru
puhdas ilo

Luotat ja päästät irti
niin kepeästi

Toivon, että
kaatumisen hetkellä
sulla on joku
auttamassa ylös

Uutta putkeen!

Braku

Brahenkenttä
pitää yllä talven tunnelmaa
vaikka tihuttaisi

näky tuo minulle mieleen
hollantilaisen taiteilijan talvimaalauksen
1600-luvulta
(Dutch painter ice skaters)

Kirkkaissa dinosaurusvaloissa
jääpalloa
pipolätkää
rusettiluistelua

Ja sinä opettelemassa
keinuvalla keskivartalolla
koiranpentu ylisuuressa nahassa
vielä kasvamassa tehtävään

Tuen avulla
voimme tehdä
jäällä makkarakuviota

Mitä minä vastaan sinulle,
jos alat haluta jääkiekkoilijaksi?
kallonmurtumat, puuttuvat etuhampaat
enkä halua istua viikonloppujani
kaukalonlaidalla

Paljonko minun on annettava omastani
oraalla olevien unelmiesi vuoksi?

Nyt meille riittää vartti
sitten siirrymme kahvioon kaakaolle
keskeinen osa nautintoa

Marraskuun aurinko

Vauva antaa alibin,
saan haahuilla marraskuun auringossa
ihmetellä 
riehakkaita talintintteja koristeomenapuissa
Töölönlahden riitettä
Oopperan kohdalla kaislat suhisevat

Kun jynssään bataattia lattiasta illalla, mietin tätä aurinkoa.

Ensi syksynä
istun konttuurissa
takaisin arkielämässä
maanpinnalla
talojen ikkunoista heijastuu aurinko

Kukaan ei kiipeä pöydälle kesken lounaan 
on arki, tasaisempaa,
enemmän keinovaloa.

Nyt pakkasella 
kännykästä loppuu akku.
Kannattaako kävellä, 
jos suoritus ei kerry askelmittariin?

Siivoustaso

Taiteluharrastukseni renessanssin jälkeen kotimme on pölyyntynyt.

Kukaan ei ole valittanut.
Lapset ja mies eivät huomaa,
vieraatkaan ehkä – tai eivät kehtaa päivitellä.

En ole kuullut kenenkään pohtivan kuolinvuoteellaan,
”olisinpa siivonnut enemmän”. 

Uskokaa minua, olen lukenut huolella kaikki eteeni sattuneet Terho-kodin johtajan haastattelut. 

Aleksis Kiven ”Piimää” on tuntemistani viimeisistä toiveista arkisin. 

Goethen ”Mehr Licht” kannustaa nykyihmistä hankkimaan kirkasvalolampun. 

Tässä uhkapelissä laitan roponi sille, että kaipaisin maalaamatta jääneitä kuvia ja kirjoittamattomia runoja
enemmän kuin mopattua lattiaa. 

Kultainen labyrintti

Pyörin eksyksissä omassa labyrintissani
peikko siellä, kummitus täällä

pimenee

minulla on tehokkaat valvontakamerat:
kiiltäähän kultainen ulkokuori?

pimenee
kapenee

Lopulta seinää yltympäriinsä.
Pääseekö täältä elävänä pois?

Alan koputella seinää varovasti.
Se on paperia!
Nakerran kynnellä reiän.

Kuule, minä täällä. Täällä on pimeää,
kuiskaan luotetulle ulkona.

Jaa. Onko peikkokin siellä?
Torsten, se on tuttu mullekin.

Toisesta reiästä ystävä huhuilee.
Hänelle Torsten ei ole tuttu,
mutta hän ymmärtää pimeyden.
Hänelläkin sokkelonsa,
ei labyrinttia, mutta jonkinlainen jatulintarha kuitenkin.

”Minulla on tämäni”,
kertoo jokainen,
jolle huhuilen kultaiseen kuoreeni puhkaisemista rei’istä.

Revin paperikuoren,
astun ulos.
Peikot ja kummitukset eivät kaikkoa,
mutta niiden varjot katoavat auringonvalossa.

Mikä vapaus!
Kultahileitä kaikkialla.

Mummu ja minä

Vaahtokylvyssä
laskit mulle lämmintä vettä
onhan se sopivaa
pikkukulta

Lontoonrakeita
Pariisin pastilleja
olohuoneen pöydällä
Mitä luksusta

Alakoululaisena
pyöräilin yksin luoksesi
kymmenisen kilometriä
itsenäisyyden huumaa

Aikuisille tarjosit aina seksiä
keksilautasella
Ujolle isoveljelleni ja hänen ensimmäiselle tytölleen
muistutit kortongin tärkeydestä

Viimeistä kertaa
sairaalassa
hymyilit mulle silmät melkein kiinni
pikkukulta

Pari päivää aiemmin olit vielä
kestinnyt Marttoja
puhunut kansankynttilän äänenpainolla
niin sitä pitää

Ja entä interrail Mairen kanssa
75-vuotiaana!
Idolini.

Orvokit olivat sun lempikukkia
Kaksikymmentä vuotta
sairaalapedin jälkeen
luin kirjeitäsi heilallesi
Lottapuvuista, suojeluskunnasta, repimistäsi kommunistien julisteista
välissä kuivattu kukka
1930 suudelman saat omalta Orvokiltasi

Miten moninainen onkaan ihmiselämä
ihan tavallinen
ja niin vaikuttava

Et mahdu yhteen runoon.

RSS