Sureva enkeli

Sureva enkeli 
katsoo ikkunasta 

Sieltä lapaluiden välistä 
mihin siiventyngät ovat kasvaneet 
kutittaa 

Sureva enkeli 
tuijottaa porttikongiin 
uskaltaako astua sisään? 

Siellä tarkasti vartioituina 
on tunteiden sisäpiha 
kärhöt kiipeävät seinille 
tunkeutuvat ikkunanpieliin 
asfaltti halkeilee 

Uskallanko päästää kauhun valloilleen? 

Sureva enkeli 
etsii valoa 
lamppukaupan ikkunassa 
ihana punainen varjostin 
saisiko siitä kipunaa eloon 
tai edes särisevän, katkeilevan valonjuovan, 
jota valvoa sysimustina öinä 

Enkeli asettuu pihavalon alle 
lämpölamppu 
hellittäisikö siipien kutina 
auttaisivatko elvytystoimet 

osaisinko elää näin? 

13 tapaa vähätellä tekemisiään

Nää nyt vaan tällaisia pieniä juttuja.
Mä aloin poppanatädiksi jo kolmikymppisenä.
Se nyt on vähän sellainen mun hörhöhomma.
Enhän mä ole opiskellut tätä.
Ei sunkaan näitä kannata kellekään näyttää.
Nää on tällaisia hajatelmia.

Tai

Kari Hotakainen: ”Kunhan raapustelen.”

Helene Schjerfbeck: ”Olen vähän sotkenut maaleilla.”

Pentti Saarikoski: ”Näähän on oikeastaan aika arkisia ajatuksia.”

Edith Piaf: ”Ehkä olisi parempi tyytyä laulamaan kylvyssä.”

Aleksis Kivi: ”Ahlqvist on oikeassa: Muut’ en mä ollut kuitenkaan Kuin taitamaton tahruri Ja hullu viinan juoja vaan.”

Jean Sibelius: ”Jos näyttäisin nämä kuitenkin vain Ainolle.”

Mika Waltari: ”Enhän mä ole edes käynyt siellä Egyptissä.”

Ja juu ei,
tämän tarkoituksena
ei ole verrata itseäni
suurnaisiin ja -miehiin.

Vaan jos nyt unohtaisin sen sisäisen kriitikkoni
ja antaisin palaa vaan
lukekoon katsokoon ken tahtoo
sanokoon muut mitä vaan

Kiven sitaatissa lainaus August Ahlqvistin kirjoittamasta pilkkarunosta, jonka hän julkaisi kaksi vuotta Kiven kuoleman jälkeen.

Rantakallio

Olen kävellyt tällä rannalla 
tuonelan myrskyt päässäni 
ajatukseni pelkkää surinaa 
tai uusi elämä sisälläni 

Silloin kun 
maisema grafiikkaa 
tuhat harmaan sävyä 
hanki kimaltavaa kissankultaa 
tai auringonkilo kirkkaimmillaan 

Meri ja männyt 
ne eivät välitä 

Minun tunteeni leimuavat nyt 
laineet ja tuuli täällä vuosituhansia minun jälkeeni 

Aamu tiikerin kanssa

tiikeriasuinen poika 
hyökkää jalkaani sängyn alta 
se on varastanut piparin 
ja tuoksuu aivan neilikalta 

vauva tarttuu kaksin käsin veljen koipeen 
leikkii purevansa kahdella hampaallaan 
aaah-ha-haa! 

katsomme ulos 
pyry peittää takapihaa 

Yöllä on tullut lunta 
ja kakkavaippoja, yskää ja astmalääkettä 

Otsani on raskas vajaista unista 
kroppani väsymyksestä sekaisin 

Tiikeri katsoo pihalle iloisin silmin 
huulillani tunnen vauvan hiukset 

En vaihtaisi tätä hetkeä 
satiinilakanoihin Kämpissä 

(tai ehkä yhdeksi yöksi) 

Adventtikynttilät

Illan päätteeksi 
puhallan 
neljä sitkeää liekkiä 
yksitellen sammuksiin 

ne ovat kauniita 
olen asetellut ne huolella värikkäiden lasipallojen keskelle 

väläys lävistää minut 

niin kerran sammuvat meidänkin liekkimme 
ensin taipuillen, lopulta kuitenkin poissa 

viipyilemme huoneessa savuna 
tuoksuna, kiehkuroina 
kunnes nekin hälvenevät 

lasten elämänilo, kaikki se valo, lämpö

Miten jokin niin voimakas 
voi joskus haipua? 

Lasipallojen hehku syvä ja kirkas 

Joulusauna

Vihta ja limonaatia
talo tarjoaa

pukuhuone täynnä
toppatakkeja, sukkahousuja
pyhään laskeutuvia

tulen tänne heti aattoaamuna
löylyt ennen kuin ärrä pärähtää Turussa
frödjefull julhelg

metristen halkojen kuumentamat kivet
sihisevät kuluneen vuoden muistoja
vanhassa työväen pesulassa jotain iätöntä

Alalauteella nainen imettää lastaan
kuin pieni Cupido
tai Jeesus-lapsi
pulleat jalat viuhtovat

Kuinka monta vuotta
meidän tulee käydä täällä,
jotta lapset muistavat:
kävimme aina aattona Kotiharjussa?

Kuinka ihanaa olisi,
jos veljekset paappoinakin
tulisivat tänne joulusaunaan
pelaisivat shakkia pukuhuoneessa

mutta he tekevät oman maailmansa
minäkin valitsin eri konnut kuin vanhempani

tämä on minun perinteeni
minun kukkea keskipäiväni
minun aikani

kaupunkini

Jouluperinteet

Mariskooli joutui onnettomuuteen
jalka napsahti poikki
kling vain!

Kauniiden sirpaleiden äärellä
minä aloin miettiä,
mistä muista perinteistä
olen valmis luopumaan.

Äiti laittanut kystä kyllä!
Uudet vahapaperit kaappeihin!
Itseimelletty perunalaatikko!
Väkersin paketitkin!
Aatonaattona itken väsymyksestä!

Vaikka lahjani on ollut
välttää näitä ennenkin,
emännän omantunnonkaiherrus
on aina ollut jouluvieraani.

En kutsu häntä enää joulujuhlaani.

Lempivinkkini jouluun ovat seuraavat:

Sirkka-Liisa Anttila:
Tolua villasukkaan ja sohvan alle,
valmispipareita uuniin.
Avot! Jouluntuoksu.

Kirkko Helsingissä ja siunattu joulukalenteri:
Joulusiivo: tee tilaa kynttilälle.
Perinne se on palaneetkin piparit.
(Aijjaijai. Osui!)

Ja sitten päälle lukekaa
Heli Laaksosen Joulupatja
ja pötköttäkää aatosta loppiaiseen.
Patjan pohjalta
mielin yleensä luistelemaan
jo tapanina.

Jos emäntien esikuva,
kirkko ja suuret runoilijat
neuvovat minua näin,
miksi enää mietin?

Osku

Viiden ruuhka Ympyrätalolla,
metrotyömaa
ja tuulipyörteet,
rytyytän kärryjä kurassa.

Mies matruusinlakissa,
vähän maistissa:
”Ahhahhaa! Voi hellanlettas!
Ei tuollaista voi ollakaan!”

Mies ja vauva yhtä ihastuneita.

”Mun faija on pyörinyt täällä 55 vuotta,
mä 35 vuotta.
Se on 90 vuotta yhteensä,
että tuttuja kulmia”,
Osku todistaa.

Ottaa mun kädestä otteen
ja katsoo tiiviisti.

”Onko sulla paperia?
Mä annan sulle mun numeron,
soitat, jos tarttet apua.”

Ohikulkevat miehet kysyvät,
onko kaikki okei.
Kaikki hyvin,
Osku tässä vain tarjoaa apua.

”Äitejä pitää auttaa,
ilman niitä me ei oltais täällä.”

Kiitos ei,
nauran ja lähden.

Jälkikäteen mietin:
olisiko pitänyt kuitenkin etsiä paperia
ties mikä enkeli se oli

*****

Leivinpaperikuvia Kalliosta 31.1.2019 saakka

Le petit ange

Ruuhkabussissa vieraassa maassa
kitinä vauvalla ja hiki mulla

Un petit ange, sanoo ystävällinen herra hymyillen.

Naurahdan ja mietin, tietäisit vain (ja varmaan tiedätkin).
Millainen huuto voi tulla, kun tiskikoneeseen ei saakaan kiivetä.

Mutta entä, jos enkelit ovatkin tällaisia?
Kiharat hiestä kiertyneitä
korvantaustoissa maitojäämiä
pulleiden jalkojen taipeissa ihottumaa
huutavat kuin kiirastulessa,
kun vaatteita puetaan päälle

Epätäydellisyydessään hellyyttäviä
ihmeitä kuitenkin
voimansa pehmentää vierustoverin kasvot

Sukupolvien ajan meistä on karsittu enkeliä pois
kurilla nöyryyttä, kovuutta,
ettei vain ylpistyisi
luulisi liikoja itsestään
tai maailmasta

Entä, jos yritän helliä
herkkyyttä ja luottamusta
voiko se mennä kovin pieleen?

Le petit ange.
Mahtinaan rakkaus.