Maha pystyssä
nousee seisomaan huojuen
puuttuu vain kolmikolkkahattu ja Euroopan kartta
tuosta poikki!
Sulle mulle Puolat ja Espanjat!
Aion hörpätä juomanne,
hurmata naisenne!
Pieni on varteni,
egoni ei.
Napoleonin valta:
kieli on vieras metsäläiselle,
mutta kirkuminen tuottaa tuloksia.
Mitä tahansa, että lopetat!
Ruoka magnifique,
mutta palvelu terrible!
Maha pystyssä
huulet törröllä
miettii uusia seikkailuja
Napoleon
Nukutan vauvaa parvekkeella
viima humisee ja paukkuu
varikset keikkuvat katulampun tanssia
naapuri puskee vastatuulessa kohti kotia
Tää on mun happily ever after
prinsessasaduissa ei kerrottu
unettomista öistä
että täydellisten miesten kylkiäisenä
tulee räkää ja rämää
että parvekkeella saattaa tylsistyä
”onnellisina elämänsä loppuun saakka”
Se on vasta alkusoitto!
Preludi, jonka päälle rakennetaan myöhemmät aariat
ah mä nauran
ja ulvon myös
”ja he elivät täyttä elämää loppuun saakka”
se olisi osuvampi
onni
ne hetket, kun vauvan silmäluomet vaipuvat kiinni
ja haikeus, muutos, vääjäämätön surukin
luopumiset ja palaamiset
Ehkä vilkutan parvekkeelta
kun lapsi loittonee reppu selässä
tai kun he tulevat käymään rakkaidensa kanssa
täydet vuodet ja
lopussa muistot
kuolla kyllänsä saaneena
Muista tylsistymisen hetkellä:
en vietä täällä loppuelämääni
elämä ei kulje parvekkeen ohi
se on tässä
Ennen puolta yhdeksää
olen köllinyt sängyssä poikien kanssa ja kokenut pakahduttavaa rakkautta
kohdannut tulista vastarintaa
puurokupilla
vaatekaapilla
eteisen lattialla
lopulta suuttunut itsekin tarpeettomalla voimalla
huutanut nelivuotiaalle
lohduttanut päiväkodin pihalla vahvaa ikävää
Tällaiselle lakeutta, taivaansineä,
lumisen metsän hiljaisuutta arvostavalle
tämä on joskus vähän kuluttavaa
Ensimmäinen kotimme Kalliossa,
kaksio Kirstinkadulla
Herttainen vuokraemäntä
vaali 1960-luvun kylmäkomeroa keittiössä
ja meitä vuokralaisinaan.
Katutasossa baari:
”Sijoita itseesi – sijoita Kallion pörssiin”
Kuolematon slogan.
Yläkerran naapurien rakkaus viinanhuuruista.
Vesiputkien kohinan seasta
tihkui vuorosanoja.
Pitääkö soittaa poliisi?
Seinänaapurista tiesi, milloin ilta on sujunut erityisen hyvin:
silloin mörisi digeridoo
kahden aikaan yöllä.
Jatkojen ykkössoitin,
toiminee myös betonielementtien kaikuluotaamisessa.
Lempiääneni
kuitenkin alakerran syntikka.
Mies soitti sitä varsinkin iltaisin.
Yhtenä sunnuntaina
Finlandia kaikui
rakenteita pitkin.
Vuosia myöhemmin
urheilutalon kahviossa
kiitin naapuria konserteista.
Soittaja hämmentyneenä,
häiritsikö se.
Mutta Finlandia – mikä alku viikolle!
Siirryimme keskustelemaan
New Yorkista
sinne olisi hieno päästä juhlimaan nelikymppisiä tai viisikymppisiä
Ja jos ei paikan päälle,
niin Yhdysvaltain tiedotustoimistosta
saa kirjoja.
Finlandian kaiku
uimahallin kahviossa
melkein kymmenen vuotta myöhemmin
Vauva repii kuolinilmoitukset
nauraa ja syö paperia
tämä ei ole vallankumouksen lapsi
mutta uusi sukupolvi
kuin tuuli käy meidän ylitsemme
Minä torun ja kaivan silppua sen suusta
mutta juuri näin kai elämään pitää suhtautua
ahmien
kuolemaa pelkäämättä
me muutumme tomuksi
mutta sitä ennen syödään sanomalehdet ja paukutetaan kattilankansia
Taivas seuraa meitä
Jälleen kylläinen ajatus
kesken kotiinpaluun
Olemme ihmetelleet meduusoja ja haita
syvyyksiä
Nyt sinä pohdit avaruutta
Minne tähdet menevät päivällä?
Ei ei
taivas ei kirkkaudessaan peitä niitä
ne menevät Australiaan
Mikä minä olen väittämään vastaan
kaikki oppini kirjaviisautta
kuka tietää? Kuka Tietää?
Maailmankaikkeus siinä
lumikinosten keskellä
Lumiaurojen valtakunnassa
kohoavat majesteettiset vuoret
Ne ulottuvat luistelukentän
päästä päähän
Valloitan ne!
Hiivin lumileopardin lailla
salaisuus on lihaksissa
Ihmiset hurraavat ohiajavissa ratikoissa
Laskeudun pyllymäkeä alas
Höyryävien patojen äärellä
kerron sankariteoistani
pikkuveli silmät ymmyrkäisinä
Mikä taito! Mikä rohkeus!
Tyhjäkatseinen sianpää
Mustamäen torilla.
Autostamme vietiin yöllä tuulilasinpyyhkijöiden sulat
ja pölykapselit.
Painaudun äidin kylkeen.
Ja myöhemmin
Naiset, joista näkee:
tuon villabaskerin alta
he ovat nähneet kaiken.
Talot saavat ruplamaalin.
Minä nautin ylellisestä hotellista
edullista gourmeta
slaavilaisten ässien suhina
Ja tämä hassu sukukieli
home, hallitus ja pulmad
piimkään ei piimää
Tulemme tänne isoveljeilemään
vaikka heillä on e-kansalaisuus
ja kovia kokeneiden katseet.
Jos minä olisin täältä,
vanhempani olisi voitu kyydittää Siperiaan lapsena.
Sivukadulla arpinaamainen mies
puisen lumikolan kanssa
pyytää tupakkaa
Ei minulla ole.
Suru on seitsemänmetrinen aalto
se iskeytyy rantahotelliin
ja repii parvekkeet irti
Ihmiset evakuoidaan,
mutta minä jään
roikun murtuneesta betonista
törröttävien metallilankojen varassa
karjun aaltojen lailla
Iskujen jälkeen
meri vetäytyy
hetken on aivan hiljaista
kuulen rapujen kömpivän hiekasta
haistan levän
viiru kultaa horisontissa
Kohta tulee uusi aalto.
Hengähdän ennen sitä.
Haavoista varisee lunta
kinoksen alla routaa
äänet vaimennettuja
suhinaa
untuvia
ilma täynnä
sulavat kuumille poskilleni
kuulen vain hengityksen ja liikenteen
yskähdykseni
saappaisiin sulavat lumikokkareet
Jos nyt katoaisin,
hetkeen ei kukaan huomaisi
mutta jo illalla hätä olisi suuri
Juuri tämän verran vapautta haluan
kulkea hetken lumen vaimentamassa maassa
upota ajatuksiini päiväunien ajaksi
tullakseni löydetyksi päiväkodin portilla
