Soiva laulukirja
kannet irti ja patteri lopussa
työntökärry
ruuvit löysällä
housuista polvet puhki
autoista osia irti
Ovi kiinni! Se syö mun Legot!
Pidetäänkö sille juhlapuhe?
Muistellaan sen syntymää.
Tehdäänkö sille tuttikakku?
Vaikka pullaa se voisi paremmin syödä.
Milloin pikkuveli herää?
Tahtoisin köllimään sen kanssa.
Pusu!
Vajeita
ja rakkautta,
rajoja ja näkymiä,
joita ensimmäisellä ei ollut.
Ystäväni isoäiti
kalasti paljain käsin Jäämerestä
jos kalansuomuja yritti viedä
nälkäisille lapsilleen
äiti erotettava lapsistaan
punaisten ruumita
ei saanut haudata
käskettiin 1918
ja nyt nämä karkotettavat nigerialaisäidit
Niin paljon julmuutta
järjettömässä maailmassa
miten vallanpitäjät ovat voineet?
Minna Canthia kritisoitiin aikanaan: totuudelle vieras
rahvaan tunne-elämä ei ole noin kehittynyttä
köyhä äiti ei voi menettää järkeään vauvansa kuoltua nälkään
Onko tämä se tapa?
Etäännyttää
eivät he tunne samoin
heidän elämänsä jotain luonnostaan raaempaa
Minä en kykene tuohon.
Monella mittakaavalla
minulla on enemmän valtaa kuin kurjuutta
vapautta ja mahdollisuuksia
ei orjuutta
Mitä minä teen tällä kaikella?
Ja kuitenkin
eettinen ja ekologinen
Helppoja sanoja
olen aivan solmussa niiden kanssa.
Minun paidassani on vihreät siivet
en aina usko niiden kantavan
monta kertaa olen yllättynyt
kuljen ensin pelko rinnassa
otan vauhtia
kannatko?
kannattiko?
sitten liidän kaarran kiidän
taas välilasku ruovikkoon
ja uusi juoksu vetten päällä
vähän mutaisena
ylväänä
Käyhän näin tässäkin taitekohdassa?
Helmikuun valo heijastuu
talon ikkunoista vastapäiseen seinään
valon rihmastot kuin dna-ketjuja
Pojan jalka upposi sulavaan lumikasaan
suuret massat jo kauhottu pois
(syy itkeä)
nyt jäljellä vain hiirten vuoristoja
Etelänapa ja meri
Pisara pisaralta talvi valuu pois
tiedän sen palaavan vielä monesti
mutta varastoin valon toivoksi
Isi, onko Islanti eri planeetalla?
kysyy tyttö ratikassa
heillä matkalaukut pakattuna
valmiina vaikka toiselle tähdelle
Minä olen matkalla Kalliosta Annankadulle
etäisyyttä muutama kilometri
kotoa toimistoon
valmistaudun viikkokaupalla
annoin vauvanvaatteet pois
kietasupaitoja muutaman maitopurkin kokoisille tyypeille
rintapumpun, nännivoiteen, kourallisen pienoisia tutteja
se alku on niin surkeaa ja ihmeellistä
miten ihminen voi olla niin hauras ja pieni
Siirryn Kalliosta Annankadulle
jätän yhden elämänvaiheen taakseni
toive, odotus, hauraus
projekti, jossa lähes mikään ei ole omassa kädessä
sisälläni kasvoi ihminen
minä olin saviruukku
Nyt se on jo herneenverso, sudenkorento
Tämä on onnellisen ihmisen haikeutta
yltäkylläisen luopumista
pitkän joulun jälkeen paluu arkeen
Kellun tässä tunteessa nyt vielä hetken
kahden viikon päästä
olen valmis
Hämärän takamailla
mitä näen metsässä?
Sammalenvihreää
kuusien samettiset varjot
vai vain harmaan eri sävyjä?
Lumipyry sinisellä hetkellä
onko katto valkoinen
pyry kalkkia
vai siniharmaata
ja katulampun heijastuksia?
Kun kuuntelen,
kuulenko sinut
vai omien ajatusteni suodattamat äänteet?
Tämä on varmaa:
katsoessani sinua
näen piirteidesi lisäksi
yhteiset vuotemme
miltä näytit silloin
alussa
Ja yhtäkkiä on taas kevättalven tuntu
yöpakkasen rapistamat lumikasat kimaltavat päivisin tuhansina pisaroina
naakkojen kuoroon eksynyt jo mustarastas
iltaruskossa lupaus valkeista öistä
kirkas taivas
minä unohdan kaiken
ilmastonmuutoksen
harvenevat lintuparvet
suunnittelen kaarnalaivoja
leskenlehtiä
kevätretkiä
maalaan hetken kirkkain värein.
Vietän tämän illan
parhaan ystäväni seurassa.
Tarjoan hänen lempiruokaansa,
valitsen huolella viinin siltä viinitilalta, jossa kerran yhdessä kävimme.
Oi mikä ilta sekin oli!
Katson syvälle hänen silmiinsä,
tutkin juonteita.
Kertooko tuo varjo väsymyksestä,
tuo otsaryppy jo tutusta surusta,
silmäkulman kaarre ilosta?
Katson tarkasti
hellästi.
Siellä sisällä on hauras sielu,
leukaperien kireys,
silmien sameus
vain verhoa, esirippu.
Tänään me juhlimme yhdessä:
hyvin on päästy tähänkin asti,
eletty hautajaiset, suudelmat,
nukkaiset päivät.
Lopuksi halaan itseäni
oikein kunnolla.
Minä ja paras ystäväni
samassa kropassa.
Meillä on kaksi tuntia aikaa
elvyttää rakkautemme
tärkeä pitää siitä huolta
ettei kuihdu
niin todisti kovia kokenut herrasmies
kirkon kupeessa
työntäessämme lastenvaunuja
Tuntihotelli? Pitsialusvaatteet?
Elokuvat?
Romanttinen pikaillallinen sunnuntaina klo 16-18?
Haluaisin vain vuokrata meille nukkumakapselit
käydä päiväunilla
jos kapselista toiseen olisi aukko
ujuttaisin sormeni
ja tarttuisin sinua kädestä
(kunhan se ei olisi liian vaivalloista)
Me annamme ja saamme rakkautta
näille jälkeläisillemme
sitä ei oikein riitä muuhun
Tahdon vain nukkua.
Vaatimaton nainen
Sotkamosta sodan myötä
Pohjanmaalle
nauruni häneltä peritty
Elämä siivoojana
neljä tyttöä
kaksi poissa
kohtuuttomia menetyksiä
Sama nauru kuin mulla
Ja vihdoin
iso ihana minkkiturkki
ylellisyys yhdessä vaatteessa
Äitini peri sen
keskellä murrosikääni
Minä protestoin
turkis on murhaa
Mutta mikä minä olen moittimaan
tietämättä, kuinka kovaa voi elämä olla
Jalanjälkeni maapallolla varmasti satakertainen
Kaikki rakkaus vielä edessä
Jos perin turkin
ehkä säilön sen vintille
käyn välillä silittämässä
Naurahdan
