Pikkuveljen kohtalo

Soiva laulukirja 
kannet irti ja patteri lopussa 
työntökärry 
ruuvit löysällä 
housuista polvet puhki 
autoista osia irti 

Ovi kiinni! Se syö mun Legot! 

Pidetäänkö sille juhlapuhe? 
Muistellaan sen syntymää. 
Tehdäänkö sille tuttikakku? 
Vaikka pullaa se voisi paremmin syödä. 

Milloin pikkuveli herää? 
Tahtoisin köllimään sen kanssa. 
Pusu! 

Vajeita 
ja rakkautta, 
rajoja ja näkymiä, 
joita ensimmäisellä ei ollut. 

Omatunto

Ystäväni isoäiti 
kalasti paljain käsin Jäämerestä 
jos kalansuomuja yritti viedä 
nälkäisille lapsilleen 
äiti erotettava lapsistaan 

punaisten ruumita 
ei saanut haudata 
käskettiin 1918 

ja nyt nämä karkotettavat nigerialaisäidit 

Niin paljon julmuutta 
järjettömässä maailmassa 
miten vallanpitäjät ovat voineet? 

Minna Canthia kritisoitiin aikanaan: totuudelle vieras 
rahvaan tunne-elämä ei ole noin kehittynyttä
köyhä äiti ei voi menettää järkeään vauvansa kuoltua nälkään 

Onko tämä se tapa? 
Etäännyttää 
eivät he tunne samoin 
heidän elämänsä jotain luonnostaan raaempaa 

Minä en kykene tuohon. 

Monella mittakaavalla 
minulla on enemmän valtaa kuin kurjuutta 
vapautta ja mahdollisuuksia 
ei orjuutta 

Mitä minä teen tällä kaikella? 

Ja kuitenkin 
eettinen ja ekologinen 

Helppoja sanoja 
olen aivan solmussa niiden kanssa. 

Valo

Helmikuun valo heijastuu 
talon ikkunoista vastapäiseen seinään 
valon rihmastot kuin dna-ketjuja 

Pojan jalka upposi sulavaan lumikasaan 
suuret massat jo kauhottu pois 
(syy itkeä) 
nyt jäljellä vain hiirten vuoristoja 
Etelänapa ja meri 

Pisara pisaralta talvi valuu pois 
tiedän sen palaavan vielä monesti 
mutta varastoin valon toivoksi 

Siirtymiä

Isi, onko Islanti eri planeetalla? 
kysyy tyttö ratikassa 
heillä matkalaukut pakattuna 
valmiina vaikka toiselle tähdelle 

Minä olen matkalla Kalliosta Annankadulle 
etäisyyttä muutama kilometri 
kotoa toimistoon 
valmistaudun viikkokaupalla 

annoin vauvanvaatteet pois 
kietasupaitoja muutaman maitopurkin kokoisille tyypeille 
rintapumpun, nännivoiteen, kourallisen pienoisia tutteja 

se alku on niin surkeaa ja ihmeellistä 
miten ihminen voi olla niin hauras ja pieni 

Siirryn Kalliosta Annankadulle 
jätän yhden elämänvaiheen taakseni 
toive, odotus, hauraus 
projekti, jossa lähes mikään ei ole omassa kädessä 
sisälläni kasvoi ihminen 
minä olin saviruukku 

Nyt se on jo herneenverso, sudenkorento 

Tämä on onnellisen ihmisen haikeutta 
yltäkylläisen luopumista 
pitkän joulun jälkeen paluu arkeen 

Kellun tässä tunteessa nyt vielä hetken 
kahden viikon päästä 
olen valmis 

Näkökyky

Hämärän takamailla 
mitä näen metsässä? 
Sammalenvihreää 
kuusien samettiset varjot 
vai vain harmaan eri sävyjä? 

Lumipyry sinisellä hetkellä 
onko katto valkoinen 
pyry kalkkia 
vai siniharmaata 
ja katulampun heijastuksia? 

Kun kuuntelen, 
kuulenko sinut 
vai omien ajatusteni suodattamat äänteet? 

Tämä on varmaa: 
katsoessani sinua 
näen piirteidesi lisäksi 
yhteiset vuotemme 
miltä näytit silloin 

alussa 

Helmikuu

Ja yhtäkkiä on taas kevättalven tuntu 
yöpakkasen rapistamat lumikasat kimaltavat päivisin tuhansina pisaroina 
naakkojen kuoroon eksynyt jo mustarastas 

iltaruskossa lupaus valkeista öistä 

kirkas taivas 
minä unohdan kaiken 
ilmastonmuutoksen 
harvenevat lintuparvet 

suunnittelen kaarnalaivoja 
leskenlehtiä 
kevätretkiä 

maalaan hetken kirkkain värein. 

Ystävänpäivä

Vietän tämän illan 
parhaan ystäväni seurassa. 

Tarjoan hänen lempiruokaansa, 
valitsen huolella viinin siltä viinitilalta, jossa kerran yhdessä kävimme. 
Oi mikä ilta sekin oli! 

Katson syvälle hänen silmiinsä, 
tutkin juonteita. 
Kertooko tuo varjo väsymyksestä, 
tuo otsaryppy jo tutusta surusta, 
silmäkulman kaarre ilosta? 

Katson tarkasti 
hellästi. 

Siellä sisällä on hauras sielu, 
leukaperien kireys, 
silmien sameus 
vain verhoa, esirippu. 

Tänään me juhlimme yhdessä: 
hyvin on päästy tähänkin asti, 
eletty hautajaiset, suudelmat, 
nukkaiset päivät. 

Lopuksi halaan itseäni 
oikein kunnolla. 

Minä ja paras ystäväni 
samassa kropassa.

Uupuneiden iltapäivätreffit

Meillä on kaksi tuntia aikaa 
elvyttää rakkautemme 
tärkeä pitää siitä huolta 
ettei kuihdu 

niin todisti kovia kokenut herrasmies 
kirkon kupeessa 
työntäessämme lastenvaunuja 

Tuntihotelli? Pitsialusvaatteet? 
Elokuvat? 
Romanttinen pikaillallinen sunnuntaina klo 16-18? 

Haluaisin vain vuokrata meille nukkumakapselit 
käydä päiväunilla 
jos kapselista toiseen olisi aukko 
ujuttaisin sormeni 
ja tarttuisin sinua kädestä 
(kunhan se ei olisi liian vaivalloista) 

Me annamme ja saamme rakkautta 
näille jälkeläisillemme 
sitä ei oikein riitä muuhun 

Tahdon vain nukkua. 

Mumman turkki

Vaatimaton nainen
Sotkamosta sodan myötä
Pohjanmaalle
nauruni häneltä peritty

Elämä siivoojana
neljä tyttöä
kaksi poissa
kohtuuttomia menetyksiä

Sama nauru kuin mulla

Ja vihdoin
iso ihana minkkiturkki
ylellisyys yhdessä vaatteessa

Äitini peri sen
keskellä murrosikääni
Minä protestoin
turkis on murhaa

Mutta mikä minä olen moittimaan
tietämättä, kuinka kovaa voi elämä olla
Jalanjälkeni maapallolla varmasti satakertainen
Kaikki rakkaus vielä edessä

Jos perin turkin
ehkä säilön sen vintille
käyn välillä silittämässä
Naurahdan