Syötän sydämelleni ahomansikoita
annan sinisiiven laskeutua olalleni
nokkosperhonen johdattaa polkuani
askel kerrallaan
leijun koiranputkipeltojen yllä
laulan lapselleni tuutulaulua
sitä samaa, jonka äitini minulle opetti
tämän yön he nukkuvat vierekkäin pikkumökissä
peipon liverrys kyllästää illan
rannassa onnellisen kalamiehen airot kolahtavat
uneksin kepeitä unia
Saunan ikkunasta näkyvät vaahtopäät ja tuulispää.
Siellä ne leikkiä lyövät.
Lauteilla hetken yksin
minä ja sukuni perkeleet.
Kaiho siitä, joka kerran oli täällä,
kuristus menneistä suruista.
Ja auringonkilo järven laineilla
nauru kuin sadepisarat katolla
peittävät hetkeksi kaiken.
Ihmeellistä:
ne kaikki mahtuvat tälle pienelle markille.
Sanon piruparalle:
lyödään löylyt, huokaistaan.
Palataan sitten valon maailmaan.
Kerään koiranputket, suolaheinät, hiirenvirnat ja ohdakkeet,
koko elonkirjo sylillisessä.
Näin me vietämme tämän juhannuksen.
Tytöt kilpailevat
kumpi seisoo pidempään käsillään.
Pieni pirpana keinuu ja laulaa
minun haituvatukkani seuraa kuin tennisottelua.
Taivaanrantaan on noussut taas uusia kortteleita talven aikana
huikein kasvu kuitenkin näissä
rimppakintuissa
Hautaan kasvoni silkkisiin kiharoihin ja nuuhkin hiekkaa.
