Sunnuntai-ilta

Pääskynpoikien parvi kirkuu ja riehuu, 
lentäjä-ässien iltatreenit. 
Kesä kuplii kaikkialla.

Eilen me upotimme varpaat rantaveteen. 
Kirppujen kaupungissa oli hirmumyrsky. 
Minut valittiin uudeksi pormestariksi. 

Tänään uskalsit yhtäkkiä enemmän Lintsillä korkeammalle ja vauhdikkaammin kuin minä.
(Vuoristoradan pimeässä sentään hyväksyit kainalon.) 

Illalla kadulla seisoo pinkki yksisarvinen 
ja hänen seuralaisensa ilmapallon kanssa. 
Tule ikkunaan! 

Kurotan kesäyöhön ja haistan kaupungin.

Iltatee

Kun uni on vallannut kodin, 
istun ja juon teeni. 
Ikiaikainen äitien hengähdyshetki. 
Vastapäisen talon seinässä päivän viimeiset varjot.

Heléne Schjerfbeck 
Minna Canth 

Kuviteltuja 
mutta samoin tuntevia 
hauraita, rohkeita, epäröiviä, 
syvänteiden naisia. 

Ja millaisia helmiä noista mutaisista vesistä he ovatkaan nostaneet, 
kimaltavia järvisimpukoita, 
kuori mudan peitossa, harmahtavin dyynein kirjottu, 
helmeilevä sisus, 
ytimessä hiilenpalasta lihasten työstämä helmi. 

Saisinko minäkin jotain tuollaista aikaan? 

Pääsky kirkuu kadulla. 
Keskikesä. 

Uskottu

Minulle on suotu tämä salaisuuksien seurue 
viisivuotiaan kätketyt surut 
toiveet, jotka kavereilta jo kätketään 

taapero vielä pilvitaivas 
paiste ja varjot häpeämättömiä 
hävyttömiä 

Eeva ennen puraisua 

muistan, kuinka esikoisen ensimmäinen valkoinen valhe kirpaisi 
hän alkaa oppia näitä pelejä 

Mutta ilman salaisuuksia en voisi olla uskottuna. 

Puutarhurin katse

Haluan muistaa, 
kuinka hellästi sinä katsot poikiamme, 
meistä kahdesta syntyneitä, 
maailmaa opettelevia. 

Sillä vaikka silmäsi välillä ovat minussa kovat, tiedän: 
se on puutarhurin väsymystä, 
yhdessä olemme saaneet nämä taimet ja rakkauden. 
Vaikka et aina jaksa katsoa minua auringon lailla, 
käsiesi lämmössä multa kukkii ja kärhöt kohoavat korkealle. 

Kun halla vaanii, ristimme yhdessä kädet: säästä nämä versot, anna niiden kasvaa ja villiintyä. Vuosikymmenten päästäkin 
me haluamme keittää iltateet 
ja levätä ihaillen maan ihmeitä. 

Kesäpäivä

Tänään rakennamme Atlantiksen 
jörvenpohjasta löytyvät joonilaiset pylväät 
tupasvilloja maalisuteina 
suopursu suitsukkeena. 

Iltapäivällä ränstyneen puutarhan nurkasta löytyy keltainen penkki. 
Kastanjan piikkipallot linnakkeena, 
sinne rakennan turvapaikkani. 

Kun meteli tulvii ylitseni, 
pakenen näihin: 
Atlantis ja keltainen penkki, 
siellä katoan hiljaisuuteen.