Perheenäidit ja yritysjohtajat, nuo ilmastonmuutoksen sankarit?

Ilmastonmuutoksen muna-kana-ilmiö on, että poliitikot eivät uskalla tehdä tarpeeksi radikaaleja päätöksiä äänestäjien pelossa ja äänestäjät puolestaan odottavat poliitikoiden toimivan.

Tämä tuhoisa odottelu puolin ja toisin ratkeaa vain sillä, että rohkeista päätöksistä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi tulee normi.

Tarvitsemme siis suuren kulttuurisen muutoksen kohti kestävämpää elämäntapaa. Tämä kulttuurinen muutos kannustaa meistä jokaista toimimaan.

Kulutustapojen muutokseen tarvitaan gretathunbergeja, mutta suuri vaikutus on tavallisten perheenäitien ja -isien valinnoilla. Lihankulutuksen tai maidonjuonnin vähentämisellä prosentuaaliset säästöt voivat olla vaikuttavia. Kun käyn kaupassa, ostopäätöksilläni vaikutan neljän hengen hiilidioksidipäästöihin. Jos hillitsen kaukokaipuuni ja suuntaan lomalla mökille etelänloman sijaan, päätös vähentää jälleen neljän hengen loman ilmastovaikutuksia.

Poliitikkojen, leostraniusten ja perheenpäiden ohella myös yritysjohtajilla sekä muilla arjen valtaapitävillä on tärkeä pelipaikka toimia. Yritysten vastuulliset valinnat vaikuttavat kuluttajien käsityksiin siitä, mikä on normaalia ja tavoiteltavaa. 

Eliitti voi toimia myös mallina tavoiteltavasta elämäntavasta. Rohkeutta on nostaa vastuulliset valinnat esiin myös jahteja, kaukomatkoja ja pihvi-illallisia ihannoivassa kulttuurissa – muuttaa sitä kulttuuria sisältä käsin.

Tärkeä asia kulttuurisen muutoksen aikaansaamisessa on se, että vastuullisista valinnoista pitää voida olla ylpeä olematta täydellinen. En ole vegaani, olen lentänyt tänäkin vuonna lomamatkoille ja ostanut uusia vaatteita. Olen silti ylpeä siitä, että olemme parissa vuodessa vähentäneet perheen lihankulutusta yli 90% ja vaihtaneet jauhelihan ja kanan arjessa pääosin nyhtökauroihin ja härkikseen.

Norjalainen Per Espen Stoknes on tutkinut ilmastonmuutokseen liittyviä psykologisia reaktioita. Stoknesin mukaan yleisiä reagointitapoja ovat esimerkiksi etäisyyden ottaminen, apatia, tekosyiden keksiminen, silmien sulkeminen asian edessä tai viha omaa elämäntapaa uhkaavaa muutosta sekä kohtaan.

Kaikki tämä on inhimillistä. Mutta haluanko toimia tunteideni mukaan vai sen pohjalta, minkä tiedän oikeaksi? Minä tiedän, että voin tehdä tämän asian muuttamiseksi enemmän kuin nyt teen.

Ihmiskunnan historiassa on monia esimerkkejä kulttuurisista muutoksista, jotka on saatu aikaan pienin arjen teoin. Me aikuiset voimme nyt tehdä näitä arkisia päätöksiä kaikilla rintamilla – ruokakaupassa, yritysten johtopaikoilla ja poliittisissa pöydissä.

IPCC:n raportin mukaan meillä on kymmenen vuotta aikaa tehdä täyskäännös. Omat lapseni ovat silloin teini-ikäisiä, ja tiedän, että he tulevat kysymään: Miksi teit silloin? Miksi et tehnyt mitään, vaikka tiesit?

On meidän aikuisten vuoro toimia.

Merkityksiä

Pikkuinen sanoo 
pikkis ja kaahu 
hyviä unia tunnistaa intonaatiosta 

ppa nu’uu – Muumipappa nukkuu 
lettu ja löyly tuloillaan 

Ja äiti äiti ääää! 

Aurinko synnyttää varjot 
makaan lattialla 
minun kädestäni rutistetaan pinnojen välistä 

en tiedä, kumpi hyssyttää kumpaa 

olen kylläinen elämästä