Kotilo

Sä olet mun kotilo 

Se tuntuu uniikilla 
mutta noudattaa maailman lakeja 
Fibonanccin lukuja 

when a boy meets a girl 
kuihtuu jos ei huolleta 
kuolemaan saakka – mikä haaste! 

(Kuin syntymä 
luonnollista 
silti aito ihme) 

Kemiaa, biologiaa, sosiokulttuurisia kehyksiä 
ja ihme 

Silti 
juuri me kaksi 
että saan levätä sinussa 
se tuntuu ihmeelliseltä 

Vielä nukut pylly pystyssä

Vielä olet olkavarteni mittainen,kun käperryt sikiöasentoon syliini

pää kaulakuopassani

on kivuliasta tietää:

tuuli käy ylitsemme kohta tuhiset minulle, katsot häivähdyksellä surua vanhenemisestani,

 tajuttuasi: en ole täydellinen, kovin kaukana siitä (en aivan mahdotonkaan, kuten saatat muutaman vuoden ajatella siinä välissä)


nyt vielä sinun on vaikea nukahtaa, ellen silitä selkääsi ja laula laula laula


Aamuisin olemme tässä: käperryt viereeni, nukut vielä aamu-unet.
Minä karistan yön ja yritän viipyä tässä hetkessä.