Mikä on ikuista, mikä katoavaa? Miten käsityksemme todesta muotoutuu? Näitä teemoja olen pyöritellyt maalauksissani viime vuoden aikana. Maaliskuussa muutamia maalauksiani on mukana Todellisuus muutoksessa -yhteisnäyttelyssä Galleria Foggassa Helsingissä 5.3.-24.3.2022. Tervetuloa käymään!
Tekijä: Liina
Väsyneet Madonnat
Väsyneet Madonnat -teossarja on esillä Galleria Foggassa Lauttasaaressa osana ”Elämän monet kerrostumat” -näyttelyä 30.1.-18.2.2021. Tervetuloa maskin kera!
Mutta miksi väsyneet madonnat? Mitä Madonna minulle merkitsee?
Madonna on täydellisten äitien perikuva, matriarkka ja mittatikku.
Mutta todelliset Madonnat ovat väsyneitä, vihaisia, surullisia, masentuneita, lyötyjä, rakastavia, hoivaavia, huolenpitoa kaipaavia. Keskeneräisiä, sotkuisia.
Ja vaikka itse Madonnan ajatukset eivät olisikaan sotkuisia, maailma on. Se vie maailman äidit pahnoille, pakolaisleireille, pandemioiden, sotien ja ilmastonmuutoksen keskelle. Keskeneräiseen maailmaan.
Ja kuitenkin kaiken tämän päänsisäisen ja maailmallisen sotkun keskellä syntyy valo. Kaiken sotkun keskellä ovat arjen pyhät hetket, rakastavat katseet, syli ja silitys.
Minun arkeni on paljon kevyempää kuin keskiverto-Madonnan (lähtien siitä, että lapseni pulahti maailmaan Naistenklinikan synnytysaltaaseen eikä pahnoille), ja silti hymyni ei kestä. Pusujen ja talvihaalarien sekamelkassa tursuilen välillä raivoa, kyyneleitä ja uupumusta.
Mutta ehkä se ensimmäinen Madonna katsoo meitä vajavaisia jostain korkealta ja huokaa: voi, olette nähneet vain kiiltokuvan, vuosisadoissa laimentuneet tunteet, jalustalle nostetut pyhät hetket.
Jeesus – se vasta oli omapäinen kakara! Kuinka leukaperäni kiristyivätkään Johanneksen ja poikani vesileikkejä katsoessa.
Kätkin syömmeeni kaiken – ja se olikin ääriään myöten täynnä.
Amidst all this mess, the light is born.
Katso aukioloajat: fogga.fi
”Suru ei kuulu leikkipuistoon” julki syyskuussa 2020

Runokirjani ”Suru ei kuulu leikkipuistoon” julkaistaan syyskuussa! Kirja maalaa kuvan ajasta, jolloin pienten lasten nauru sekoittuu läheisen itsemurhan aiheuttamaan kauhuun. Miten perheenäidin arjessa on tilaa surulle? Paljonko kauhu painaa? Ja miten kuolemansurun keskellä voi kirkastaa katseensa lasten äänille?
Surun ohella kokoelma runot kertovat modernista perhe-elämästä kivikaupungissa, pysähtyvät kuuntelemaan nukkuvan lapsen hengitystä ja seuraavat pääskysten kirkumista kesätaivaalla.
Kokoelma kysyy, mikä on tärkeintä, kun aika on loppumassa.
Kotilo
Sä olet mun kotilo
Se tuntuu uniikilla
mutta noudattaa maailman lakeja
Fibonanccin lukuja
when a boy meets a girl
kuihtuu jos ei huolleta
kuolemaan saakka – mikä haaste!
(Kuin syntymä
luonnollista
silti aito ihme)
Kemiaa, biologiaa, sosiokulttuurisia kehyksiä
ja ihme
Silti
juuri me kaksi
että saan levätä sinussa
se tuntuu ihmeelliseltä
Vielä nukut pylly pystyssä
Vielä olet olkavarteni mittainen,kun käperryt sikiöasentoon syliini
pää kaulakuopassani
on kivuliasta tietää:
tuuli käy ylitsemme kohta tuhiset minulle, katsot häivähdyksellä surua vanhenemisestani,
tajuttuasi: en ole täydellinen, kovin kaukana siitä (en aivan mahdotonkaan, kuten saatat muutaman vuoden ajatella siinä välissä)
nyt vielä sinun on vaikea nukahtaa, ellen silitä selkääsi ja laula laula laula
Aamuisin olemme tässä: käperryt viereeni, nukut vielä aamu-unet.
Minä karistan yön ja yritän viipyä tässä hetkessä.
Ratikkaluentoja
Täpötäydessä ratikassa:
Kuka on maailman vahvin mies?
Kuka on maailman rikkain?
Miten tullaan rikkaaksi?
Miten avaruus on syntynyt?
Minä vastaan parhaan kykyni mukaan:
että rikkaaksi voi tulla, jos omistaa yrityksen tai saa perintöä
(jaa se perinnön saaminen on helpompaa)
niin mutta siihen liittyy surullisia asioita
että rakkaita kuolee
ja mikään raha ei voi korvata rakkaita ihmisiä
ja että yleisin tapa saada rahaa on tehdä töitä
ja että avaruuden synty onkin hyvä kysymys
(monet sitä miettivät)
On teorioita ja uskontoja, jotka yrittävät selittää, miten avaruus on syntynyt.
Näitä me pohdimme ratikassa,
myhäilevien matkustajien keskellä.
Tammisade
Ikuinen marraskuu jatkuu
sataa kaatamalla, enkä osaa pukeutua syyssaappaisiin
Päiväkodissa taaperot rivissä valmiina uittamaan kylpyankkoja vesilammikoissa!
Voisinko minäkin?
Jäänsärkijät
Kirkkaana päivänä särjemme jäitähakkaamme kaivurilla
Mikä ilo!
Veden ihmeelliset olomuodot Rantaan jäätyneet siiveniskut
lätäköiden syvänteet ja ristikot
Isku iskulta kohmeeni rikkoutuu.En haluaisi olla missään muualla:
kirkkaalla metsätiellä rikkomassa lätäköiden jäätä.
Hahmotelma
Minun tehtäväni
on piirtää sinun ääriviivasi
auttaa hahmottamaan:
tässä on tunne
ja tuossa
vihanpuuska
niin ihana ihminen, että tekee mieli puraista
kyltymätön, pulppuava suru
Ja tässä tulevat päivän rajat
tuo on väsymys
tuo nälkä
Opastan sinua maailmaan, hahmottamaan tätä sekamelskaa
ja sitä, mikä pääsi sisällä
Nämä asiat lipuvat pauhaavat hiipivät ohi
voit tarttua tai vain seurata
voit asettaa omat rajasi.
Oppituntini/vuoteni päättyvät testiin,
jossa myrskyät minua vasten.
Myrskyn keskelläkin
minä aion katsoa sinua hellästi
(salaa, jos et kestä muuta)
muistaa, kuinka sivelin otsaasi uneen.
Jouluvalmistelut
Joulukalenterista on luukut revitty
yhdistelmä yksivuotiaan vimmaa
”sukkaa sukkaa”
ja pettänyttä valvontaa
Ratikassa äiti vilkuttaa lapselle
tuiki tuiki
Minun poikani on rientänyt päiväkotiin
Onyx-lentomoodilla,
mikä olisikaan parempi asenne päivään?
Minä kohoan, kohoan kohti pyhiä.