Väsyneet Madonnat

Väsyneet Madonnat -teossarja on esillä Galleria Foggassa Lauttasaaressa osana ”Elämän monet kerrostumat” -näyttelyä 30.1.-18.2.2021. Tervetuloa maskin kera!

Mutta miksi väsyneet madonnat? Mitä Madonna minulle merkitsee?

Madonna on täydellisten äitien perikuva, matriarkka ja mittatikku.

Mutta todelliset Madonnat ovat väsyneitä, vihaisia, surullisia, masentuneita, lyötyjä, rakastavia, hoivaavia, huolenpitoa kaipaavia. Keskeneräisiä, sotkuisia.

Ja vaikka itse Madonnan ajatukset eivät olisikaan sotkuisia, maailma on. Se vie maailman äidit pahnoille, pakolaisleireille, pandemioiden, sotien ja ilmastonmuutoksen keskelle. Keskeneräiseen maailmaan.

Ja kuitenkin kaiken tämän päänsisäisen ja maailmallisen sotkun keskellä syntyy valo. Kaiken sotkun keskellä ovat arjen pyhät hetket, rakastavat katseet, syli ja silitys.

Minun arkeni on paljon kevyempää kuin keskiverto-Madonnan (lähtien siitä, että lapseni pulahti maailmaan Naistenklinikan synnytysaltaaseen eikä pahnoille), ja silti hymyni ei kestä. Pusujen ja talvihaalarien sekamelkassa tursuilen välillä raivoa, kyyneleitä ja uupumusta.

Mutta ehkä se ensimmäinen Madonna katsoo meitä vajavaisia jostain korkealta ja huokaa: voi, olette nähneet vain kiiltokuvan, vuosisadoissa laimentuneet tunteet, jalustalle nostetut pyhät hetket.

Jeesus – se vasta oli omapäinen kakara! Kuinka leukaperäni kiristyivätkään Johanneksen ja poikani vesileikkejä katsoessa.

Kätkin syömmeeni kaiken – ja se olikin ääriään myöten täynnä.

Amidst all this mess, the light is born.

Katso aukioloajat: fogga.fi

”Suru ei kuulu leikkipuistoon” julki syyskuussa

Runokirjani ”Suru ei kuulu leikkipuistoon” julkaistaan syyskuussa! Kirja maalaa kuvan ajasta, jolloin pienten lasten nauru sekoittuu läheisen itsemurhan aiheuttamaan kauhuun. Miten perheenäidin arjessa on tilaa surulle? Paljonko kauhu painaa? Ja miten kuolemansurun keskellä voi kirkastaa katseensa lasten äänille?

Surun ohella kokoelma runot kertovat modernista perhe-elämästä kivikaupungissa, pysähtyvät kuuntelemaan nukkuvan lapsen hengitystä ja seuraavat pääskysten kirkumista kesätaivaalla.

Kokoelma kysyy, mikä on tärkeintä, kun aika on loppumassa.

Tilaa runokirja Basam Booksin verkkokaupasta!

Kotilo

Sä olet mun kotilo 

Se tuntuu uniikilla 
mutta noudattaa maailman lakeja 
Fibonanccin lukuja 

when a boy meets a girl 
kuihtuu jos ei huolleta 
kuolemaan saakka – mikä haaste! 

(Kuin syntymä 
luonnollista 
silti aito ihme) 

Kemiaa, biologiaa, sosiokulttuurisia kehyksiä 
ja ihme 

Silti 
juuri me kaksi 
että saan levätä sinussa 
se tuntuu ihmeelliseltä 

Vielä nukut pylly pystyssä

Vielä olet olkavarteni mittainen,kun käperryt sikiöasentoon syliini

pää kaulakuopassani

on kivuliasta tietää:

tuuli käy ylitsemme kohta tuhiset minulle, katsot häivähdyksellä surua vanhenemisestani,

 tajuttuasi: en ole täydellinen, kovin kaukana siitä (en aivan mahdotonkaan, kuten saatat muutaman vuoden ajatella siinä välissä)


nyt vielä sinun on vaikea nukahtaa, ellen silitä selkääsi ja laula laula laula


Aamuisin olemme tässä: käperryt viereeni, nukut vielä aamu-unet.
Minä karistan yön ja yritän viipyä tässä hetkessä.

Ratikkaluentoja

Täpötäydessä ratikassa:

Kuka on maailman vahvin mies?

Kuka on maailman rikkain?

Miten tullaan rikkaaksi?

Miten avaruus on syntynyt?

Minä vastaan parhaan kykyni mukaan:

että rikkaaksi voi tulla, jos omistaa yrityksen tai saa perintöä

(jaa se perinnön saaminen on helpompaa)

niin mutta siihen liittyy surullisia asioita

että rakkaita kuolee 

ja mikään raha ei voi korvata rakkaita ihmisiä 

ja että yleisin tapa saada rahaa on tehdä töitä

ja että avaruuden synty onkin hyvä kysymys 

(monet sitä miettivät)

On teorioita ja uskontoja, jotka yrittävät selittää, miten avaruus on syntynyt.

Näitä me pohdimme ratikassa,

myhäilevien matkustajien keskellä.

Hahmotelma

Minun tehtäväni 
on piirtää sinun ääriviivasi 
auttaa hahmottamaan: 
tässä on tunne 
ja tuossa 

vihanpuuska 
niin ihana ihminen, että tekee mieli puraista 
kyltymätön, pulppuava suru 

Ja tässä tulevat päivän rajat 
tuo on väsymys 
tuo nälkä 

Opastan sinua maailmaan, hahmottamaan tätä sekamelskaa 
ja sitä, mikä pääsi sisällä 

Nämä asiat lipuvat pauhaavat hiipivät ohi 
voit tarttua tai vain seurata 
voit asettaa omat rajasi. 

Oppituntini/vuoteni päättyvät testiin, 
jossa myrskyät minua vasten. 

Myrskyn keskelläkin 
minä aion katsoa sinua hellästi 
(salaa, jos et kestä muuta) 
muistaa, kuinka sivelin otsaasi uneen.