Vielä nukut pylly pystyssä

Vielä olet olkavarteni mittainen,kun käperryt sikiöasentoon syliini

pää kaulakuopassani

on kivuliasta tietää:

tuuli käy ylitsemme kohta tuhiset minulle, katsot häivähdyksellä surua vanhenemisestani,

 tajuttuasi: en ole täydellinen, kovin kaukana siitä (en aivan mahdotonkaan, kuten saatat muutaman vuoden ajatella siinä välissä)


nyt vielä sinun on vaikea nukahtaa, ellen silitä selkääsi ja laula laula laula


Aamuisin olemme tässä: käperryt viereeni, nukut vielä aamu-unet.
Minä karistan yön ja yritän viipyä tässä hetkessä.

Meidän aikamme

Tässä työntökärryjen, vetolaukkujen maailmassa menossa sinne, tänne
unohdan välillä: 
tämä on minun aikani 
kaupunkini 

Makaan lattialla pinnasängyn vieressä 
kuuntelen yskää 
(oksettaako – ehkä vähän?) 
tippuneita karhuja 
ja kuinka haparoit kielen viidakossa 
muodostat reittejäsi, 
riemastut yhteyksistä 

Pinnojen välistä tartut käteeni: 
Päivää, päivää! 

Siinä me hihitämme vierekkäin, 
minun aikani ja sinun 
kaupunkini ja sinun vielä kauemmin 

Merkityksiä

Pikkuinen sanoo 
pikkis ja kaahu 
hyviä unia tunnistaa intonaatiosta 

ppa nu’uu – Muumipappa nukkuu 
lettu ja löyly tuloillaan 

Ja äiti äiti ääää! 

Aurinko synnyttää varjot 
makaan lattialla 
minun kädestäni rutistetaan pinnojen välistä 

en tiedä, kumpi hyssyttää kumpaa 

olen kylläinen elämästä 

Elokuu

Sudenkorento ohittaa minut laiturilla 
tämä kesä painuu iltaan.

Nämä donjuanin tunnevaihtelut 
peruutan järveen! 
Kahmin multaa! 
Jahtaan koppakuoriaisia! 
ja askel kuin paluumatkalla juhannustansseista
kevyt, hoippuva 

Kaikki se on jo toisin ensi vuonna. 

Mutta hämärtyvän illan sini, 
hauraiden pilvien läpi tunkeva valo 
mustarastas tervaleppien suojassa 
ja lumpeenkukkien liike 
suppuun auki suppuun auki 

Te taidatte odottaa laiturilla myös ensi elokuussa. 

Lepakot

Lepakot lentelevät tummuvassa illassa 
sieluni väräjää uuden edessä 
(tulee mieleen Leif Wager ja värisevä lauluääni,
mutta ilmaus on tosi) 

syksy 
taas päästän poikani askelen syvemmälle maailmaan 

Äiti, minusta sinä olet vähän rasittava. 
Tulevat vuodet häivähtävät edessä 
lepakoiden varjot vaahteroiden keskellä. 

Metsähetkiä

Polunvarsi käpyjä mustanaan, 
pihlaja tertuista raskas. 

Upotan jalkani puroon. 
Ohikiitävät kesälomapäivät, 
vauvavuosien repaleiset yöt. 
uutukaisen ihmisen onnenhuuma. 
Päiväkotireppu kii kii! Askel on vielä hutera, kovin kepeä. 
Virrassa kylmiä kohtia, haikeutta, kieppuvaa voimaa. 

Vierestä suhahtaa lintu. 
Ensi vuonna me tulemme tänne yhdessä, 
ja pienikin osaa toistaa haukan nimen. 

Sunnuntai-ilta

Pääskynpoikien parvi kirkuu ja riehuu, 
lentäjä-ässien iltatreenit. 
Kesä kuplii kaikkialla.

Eilen me upotimme varpaat rantaveteen. 
Kirppujen kaupungissa oli hirmumyrsky. 
Minut valittiin uudeksi pormestariksi. 

Tänään uskalsit yhtäkkiä enemmän Lintsillä korkeammalle ja vauhdikkaammin kuin minä.
(Vuoristoradan pimeässä sentään hyväksyit kainalon.) 

Illalla kadulla seisoo pinkki yksisarvinen 
ja hänen seuralaisensa ilmapallon kanssa. 
Tule ikkunaan! 

Kurotan kesäyöhön ja haistan kaupungin.

Iltatee

Kun uni on vallannut kodin, 
istun ja juon teeni. 
Ikiaikainen äitien hengähdyshetki. 
Vastapäisen talon seinässä päivän viimeiset varjot.

Heléne Schjerfbeck 
Minna Canth 

Kuviteltuja 
mutta samoin tuntevia 
hauraita, rohkeita, epäröiviä, 
syvänteiden naisia. 

Ja millaisia helmiä noista mutaisista vesistä he ovatkaan nostaneet, 
kimaltavia järvisimpukoita, 
kuori mudan peitossa, harmahtavin dyynein kirjottu, 
helmeilevä sisus, 
ytimessä hiilenpalasta lihasten työstämä helmi. 

Saisinko minäkin jotain tuollaista aikaan? 

Pääsky kirkuu kadulla. 
Keskikesä.