Ratikkaluentoja

Täpötäydessä ratikassa:

Kuka on maailman vahvin mies?

Kuka on maailman rikkain?

Miten tullaan rikkaaksi?

Miten avaruus on syntynyt?

Minä vastaan parhaan kykyni mukaan:

että rikkaaksi voi tulla, jos omistaa yrityksen tai saa perintöä

(jaa se perinnön saaminen on helpompaa)

niin mutta siihen liittyy surullisia asioita

että rakkaita kuolee 

ja mikään raha ei voi korvata rakkaita ihmisiä 

ja että yleisin tapa saada rahaa on tehdä töitä

ja että avaruuden synty onkin hyvä kysymys 

(monet sitä miettivät)

On teorioita ja uskontoja, jotka yrittävät selittää, miten avaruus on syntynyt.

Näitä me pohdimme ratikassa,

myhäilevien matkustajien keskellä.

Sunnuntai-ilta

Pääskynpoikien parvi kirkuu ja riehuu, 
lentäjä-ässien iltatreenit. 
Kesä kuplii kaikkialla.

Eilen me upotimme varpaat rantaveteen. 
Kirppujen kaupungissa oli hirmumyrsky. 
Minut valittiin uudeksi pormestariksi. 

Tänään uskalsit yhtäkkiä enemmän Lintsillä korkeammalle ja vauhdikkaammin kuin minä.
(Vuoristoradan pimeässä sentään hyväksyit kainalon.) 

Illalla kadulla seisoo pinkki yksisarvinen 
ja hänen seuralaisensa ilmapallon kanssa. 
Tule ikkunaan! 

Kurotan kesäyöhön ja haistan kaupungin.

Kivinokka

Tytöt kilpailevat 
kumpi seisoo pidempään käsillään. 

Pieni pirpana keinuu ja laulaa 
minun haituvatukkani seuraa kuin tennisottelua. 

Taivaanrantaan on noussut taas uusia kortteleita talven aikana 
huikein kasvu kuitenkin näissä 
rimppakintuissa 

Hautaan kasvoni silkkisiin kiharoihin ja nuuhkin hiekkaa. 

Kevään skidejä

Näinä päivinä olen nähnyt: 

hontelosäärisiä tyttöjä keppihevoslenkillä Keskuspuistossa 

parven koululaisia iskemässä kuokat ahnaasti multaan Annantalon puutarhassa 

viisi viisivuotiasta prinsessa-asuissaan tervehtimässä kuninkaalliseen tapaan synttärivieraita kerrostalon kierreportaissa 

pojan piirtämässä Frozen-mekkoa onnittelukorttiin kymmenen kertaa uusiksi 

naapuritaaperoita kokemassa ensi kertaa hiekkalaatikon ilot 

Ja myös: 
Kallion koulun kulmalla poreilevan poikajengin keskellä 
purkkapalloskabaa! 
”Otetaaks kisa, kuka puhaltaa suurimman? Kuka on tuomarina?” 

Vaalin näitä kuvia. 

Keväthuumaa

Ajan kukkivan kaupungin läpi 
omenapuut valkoisenaan kuin tykkylunta 
tuomen, pihlajan huumaava houkutus 
lintujen taukoamaton polyfonia 

naisen pää uppoaa kukkamereen 

on arki ja me suhaamme tämän huuman ohi 
tämä uskomaton kontrasti harmaalle talvelle 

Räjäytetään internet ja paperipinot 
juostaan varjoista vihreälle nurmelle 
maksan pankkilainani omenankukkien terälehdillä 
lapset voivat kokeilla mehiläisten elämää 

tämä kohina 
en suostu ajamaan ohi 

Eka kesäpäivä

Aurinkorasvan ja hiekan tuoksu niskassasi, kun suukotan hyvää yötä 

Tänään olet hiipinyt halaamaan mokkapalapeltien takaa 
tuonut multaisessa nyrkissä voikukkia 
olen komentanut sinua alas puusta 
ja veljelle, ettei hiekkaa saa syödä 
(toistuu runoissa ja elämässä) 

Päivä on täysi 
sydän oranssia ja vanhaa roosaa 

Sweet Ladies

Alakerran strippiluolan takaovella 
nainen polttaa tupakkaa 
puhuu kiihkeästi Skypellä 
en tunnista kieltä 

Minä vien roskia 
smetanapurkkeja, Hesareita, Hakaniemen hallin kääreitä 
meillä oli viikonloppuna blinijuhlat 
yritän nyökätä hänelle 

Toisena iltana 
takaovi on vienosti raollaan 
sieltä soljuu saksofoni 

Tunnen tuon 
Speak softly of love 
Kummisedän tunnuslaulu 

Maailma on tuonut meidät 
samaan taloon 
laulanut samoja säveliä 
minä olen turvassa 
Oletko sinä? 

Hienoa nähdä runojen elävän! Ystäväni Anu Rask käyttää tänään saarnassaan Jätkäsaaren Hyvän toivon kappelissa klo 12 tätä runoa. Olen otettu 🧡

Pysyvyyden ylistys

Paappani kirjasi vajan seinään jäidenlähtöä 
neljällä vuosikymmenellä 

Kotitalossamme keittiön ovenpieleen raaputettiin kasvunmerkit 
ensin kaksi veljeä, sitten minä 

kun talo myytiin 
teki mieli sahata ovenpieli matkaan 

Nyt seuraan vaahterankukkien puhkeamista vuosi vuodelta 
milloin kevät ehtii kohdallemme 

Nyt jo Kirkkopuiston lehmukset kuin yökkösiä 

Voisin olla tässä vuosikymmeniä. 

RSS