Joulukalenterista on luukut revitty
yhdistelmä yksivuotiaan vimmaa
”sukkaa sukkaa”
ja pettänyttä valvontaa
Ratikassa äiti vilkuttaa lapselle
tuiki tuiki
Minun poikani on rientänyt päiväkotiin
Onyx-lentomoodilla,
mikä olisikaan parempi asenne päivään?
Minä kohoan, kohoan kohti pyhiä.
Omenapuu pisaroi
illan hymyssä pehmeä väre
harmaan sävyissä samettia.
Kuusikko huokaa:
lumoan, lumoan.
Ei nyt ole harmaa päivä,
minussa kaikki nämä smargadien sävyt.
Heille nämä lapsuuden joulut ovat metsäretkiä ja luistelukenttä tihkusateessa,
ja aikuiset, jotka haikailevat valkeaa joulua.
Illan päätteeksi
puhallan
neljä sitkeää liekkiä
yksitellen sammuksiin
ne ovat kauniita
olen asetellut ne huolella värikkäiden lasipallojen keskelle
väläys lävistää minut
niin kerran sammuvat meidänkin liekkimme
ensin taipuillen, lopulta kuitenkin poissa
viipyilemme huoneessa savuna
tuoksuna, kiehkuroina
kunnes nekin hälvenevät
lasten elämänilo, kaikki se valo, lämpö
Miten jokin niin voimakas
voi joskus haipua?
Lasipallojen hehku syvä ja kirkas
Vihta ja limonaatia
talo tarjoaa
pukuhuone täynnä
toppatakkeja, sukkahousuja
pyhään laskeutuvia
tulen tänne heti aattoaamuna
löylyt ennen kuin ärrä pärähtää Turussa
frödjefull julhelg
metristen halkojen kuumentamat kivet
sihisevät kuluneen vuoden muistoja
vanhassa työväen pesulassa jotain iätöntä
Alalauteella nainen imettää lastaan
kuin pieni Cupido
tai Jeesus-lapsi
pulleat jalat viuhtovat
Kuinka monta vuotta
meidän tulee käydä täällä,
jotta lapset muistavat:
kävimme aina aattona Kotiharjussa?
Kuinka ihanaa olisi,
jos veljekset paappoinakin
tulisivat tänne joulusaunaan
pelaisivat shakkia pukuhuoneessa
mutta he tekevät oman maailmansa
minäkin valitsin eri konnut kuin vanhempani
tämä on minun perinteeni
minun kukkea keskipäiväni
minun aikani
kaupunkini
Mariskooli joutui onnettomuuteen
jalka napsahti poikki
kling vain!
Kauniiden sirpaleiden äärellä
minä aloin miettiä,
mistä muista perinteistä
olen valmis luopumaan.
Äiti laittanut kystä kyllä!
Uudet vahapaperit kaappeihin!
Itseimelletty perunalaatikko!
Väkersin paketitkin!
Aatonaattona itken väsymyksestä!
Vaikka lahjani on ollut
välttää näitä ennenkin,
emännän omantunnonkaiherrus
on aina ollut jouluvieraani.
En kutsu häntä enää joulujuhlaani.
Lempivinkkini jouluun ovat seuraavat:
Sirkka-Liisa Anttila:
Tolua villasukkaan ja sohvan alle,
valmispipareita uuniin.
Avot! Jouluntuoksu.
Kirkko Helsingissä ja siunattu joulukalenteri:
Joulusiivo: tee tilaa kynttilälle.
Perinne se on palaneetkin piparit.
(Aijjaijai. Osui!)
Ja sitten päälle lukekaa
Heli Laaksosen Joulupatja
ja pötköttäkää aatosta loppiaiseen.
Patjan pohjalta
mielin yleensä luistelemaan
jo tapanina.
Jos emäntien esikuva,
kirkko ja suuret runoilijat
neuvovat minua näin,
miksi enää mietin?
Kaksituhatta vuotta sitten
Jumalan poika syntyi
kaikkein kurjimpaan majaan
vanhemmat matkalla byrokratian perässä
kätilöinä aasi ja härkä
ihmisten silmissä isätön poika
äiti huora vai Madonna?
Mikä symboli
jumalallinen valo
kurjimmassa loukossa
hyljättyjen keskellä
Jos Jumalan poika syntyisi nyt,
se ei tapahtuisi Naistenklinikalla synnytysaltaassa katossa tähtilamppuja
maailman paras tehohoito valmiudessa
yö Cumuluksen potilashotellissa
kuten minun lapseni
Minä luulen,
että Jeesus syntyisi
rohingyojen pakolaisleirille
tai Jemeniin nälän keskelle
Syyrian Itä-Ghoutan raunioihin
ympärillä turhautuneita nuoria miehiä
sodan uhka tai jo viuhuvat pommit
apuna kuumaa vettä, partaveitsi ja insh’Allah
tai paperittoman äidin lapsena
kylmään Pohjolaan
Jumalan poika
kurjimmassa loukossa
hyljättyjen keskellä
Meidän ylellisyydessä elävien tehtävänä
nöyrtyä valon edessä
saapua kumartamaan toivoa
rukoilla armahdusta maailmaan
Hiljentyä rakkauden äärelle
