Kotilo

Sä olet mun kotilo 

Se tuntuu uniikilla 
mutta noudattaa maailman lakeja 
Fibonanccin lukuja 

when a boy meets a girl 
kuihtuu jos ei huolleta 
kuolemaan saakka – mikä haaste! 

(Kuin syntymä 
luonnollista 
silti aito ihme) 

Kemiaa, biologiaa, sosiokulttuurisia kehyksiä 
ja ihme 

Silti 
juuri me kaksi 
että saan levätä sinussa 
se tuntuu ihmeelliseltä 

Sweet Ladies

Alakerran strippiluolan takaovella 
nainen polttaa tupakkaa 
puhuu kiihkeästi Skypellä 
en tunnista kieltä 

Minä vien roskia 
smetanapurkkeja, Hesareita, Hakaniemen hallin kääreitä 
meillä oli viikonloppuna blinijuhlat 
yritän nyökätä hänelle 

Toisena iltana 
takaovi on vienosti raollaan 
sieltä soljuu saksofoni 

Tunnen tuon 
Speak softly of love 
Kummisedän tunnuslaulu 

Maailma on tuonut meidät 
samaan taloon 
laulanut samoja säveliä 
minä olen turvassa 
Oletko sinä? 

Hienoa nähdä runojen elävän! Ystäväni Anu Rask käyttää tänään saarnassaan Jätkäsaaren Hyvän toivon kappelissa klo 12 tätä runoa. Olen otettu 🧡

Kevään eka mökkireissu

Viime kesän kuunliljat mataa maassa 
pergamenttia 
lumen paino valmentanut ne 

kuusikossa talvi hiljaa kuiskii, hohkaa 
jäät vielä harkitsevat 

Mutta etelärinteellä 
elämä puskee karikkeesta 
leskenlehti, krookukset, tulppaanit 

vaatimaton peippo 
kaula väristen 
kajauttaa kevään laulun 

tikan ihmeellinen niska täydessä nakutuksessa 

yksi kattaa viime kesän nurmelle kahvikutsut

toinen ymmärtää mökkirannan ensi kertaa 
tässä vaan tepastelen muina miehinä 
mitäs ihmettä tässä 

ahnas elämä kaikkialla 

Näkökyky

Hämärän takamailla 
mitä näen metsässä? 
Sammalenvihreää 
kuusien samettiset varjot 
vai vain harmaan eri sävyjä? 

Lumipyry sinisellä hetkellä 
onko katto valkoinen 
pyry kalkkia 
vai siniharmaata 
ja katulampun heijastuksia? 

Kun kuuntelen, 
kuulenko sinut 
vai omien ajatusteni suodattamat äänteet? 

Tämä on varmaa: 
katsoessani sinua 
näen piirteidesi lisäksi 
yhteiset vuotemme 
miltä näytit silloin 

alussa 

Uupuneiden iltapäivätreffit

Meillä on kaksi tuntia aikaa 
elvyttää rakkautemme 
tärkeä pitää siitä huolta 
ettei kuihdu 

niin todisti kovia kokenut herrasmies 
kirkon kupeessa 
työntäessämme lastenvaunuja 

Tuntihotelli? Pitsialusvaatteet? 
Elokuvat? 
Romanttinen pikaillallinen sunnuntaina klo 16-18? 

Haluaisin vain vuokrata meille nukkumakapselit 
käydä päiväunilla 
jos kapselista toiseen olisi aukko 
ujuttaisin sormeni 
ja tarttuisin sinua kädestä 
(kunhan se ei olisi liian vaivalloista) 

Me annamme ja saamme rakkautta 
näille jälkeläisillemme 
sitä ei oikein riitä muuhun 

Tahdon vain nukkua. 

Kirstinkadun äänet

Ensimmäinen kotimme Kalliossa, 
kaksio Kirstinkadulla 
Herttainen vuokraemäntä 
vaali 1960-luvun kylmäkomeroa keittiössä 
ja meitä vuokralaisinaan. 

Katutasossa baari: 
”Sijoita itseesi – sijoita Kallion pörssiin” 
Kuolematon slogan. 

Yläkerran naapurien rakkaus viinanhuuruista. 
Vesiputkien kohinan seasta 
tihkui vuorosanoja. 
Pitääkö soittaa poliisi? 

Seinänaapurista tiesi, milloin ilta on sujunut erityisen hyvin: 
silloin mörisi digeridoo 
kahden aikaan yöllä. 
Jatkojen ykkössoitin, 
toiminee myös betonielementtien kaikuluotaamisessa. 

Lempiääneni 
kuitenkin alakerran syntikka. 
Mies soitti sitä varsinkin iltaisin. 

Yhtenä sunnuntaina 
Finlandia kaikui 
rakenteita pitkin. 

Vuosia myöhemmin 
urheilutalon kahviossa 
kiitin naapuria konserteista. 
Soittaja hämmentyneenä, 
häiritsikö se. 

Mutta Finlandia – mikä alku viikolle! 

Siirryimme keskustelemaan 
New Yorkista 
sinne olisi hieno päästä juhlimaan nelikymppisiä tai viisikymppisiä 
Ja jos ei paikan päälle, 
niin Yhdysvaltain tiedotustoimistosta 
saa kirjoja. 

Finlandian kaiku 
uimahallin kahviossa 
melkein kymmenen vuotta myöhemmin 

Talvipuro

Pakkaspäivä 
nipistelee 

Keskuspuistossa kohtaamme 
solisevan puron 

Vauva herahtaa hekotukseen 
Varmistan: kyllä se tuolle lorinalle nauraa 

Siinä ne nyt pulppuilevat molemmat 
pitävät kylmyyttä loitolla 
ilonlähteet 

Kirjaan tämän ylös: 
haluan muistaa tällä paikalla 
vuosienkin päästä 

Osku

Viiden ruuhka Ympyrätalolla,
metrotyömaa
ja tuulipyörteet,
rytyytän kärryjä kurassa.

Mies matruusinlakissa,
vähän maistissa:
”Ahhahhaa! Voi hellanlettas!
Ei tuollaista voi ollakaan!”

Mies ja vauva yhtä ihastuneita.

”Mun faija on pyörinyt täällä 55 vuotta,
mä 35 vuotta.
Se on 90 vuotta yhteensä,
että tuttuja kulmia”,
Osku todistaa.

Ottaa mun kädestä otteen
ja katsoo tiiviisti.

”Onko sulla paperia?
Mä annan sulle mun numeron,
soitat, jos tarttet apua.”

Ohikulkevat miehet kysyvät,
onko kaikki okei.
Kaikki hyvin,
Osku tässä vain tarjoaa apua.

”Äitejä pitää auttaa,
ilman niitä me ei oltais täällä.”

Kiitos ei,
nauran ja lähden.

Jälkikäteen mietin:
olisiko pitänyt kuitenkin etsiä paperia
ties mikä enkeli se oli

*****

Leivinpaperikuvia Kalliosta 31.1.2019 saakka