Tallinna

Tyhjäkatseinen sianpää
Mustamäen torilla.

Autostamme vietiin yöllä tuulilasinpyyhkijöiden sulat
ja pölykapselit.

Painaudun äidin kylkeen.

Ja myöhemmin

Naiset, joista näkee:
tuon villabaskerin alta
he ovat nähneet kaiken.

Talot saavat ruplamaalin.
Minä nautin ylellisestä hotellista
edullista gourmeta
slaavilaisten ässien suhina

Ja tämä hassu sukukieli
home, hallitus ja pulmad
piimkään ei piimää

Tulemme tänne isoveljeilemään
vaikka heillä on e-kansalaisuus
ja kovia kokeneiden katseet.

Jos minä olisin täältä,
vanhempani olisi voitu kyydittää Siperiaan lapsena.

Sivukadulla arpinaamainen mies
puisen lumikolan kanssa
pyytää tupakkaa

Ei minulla ole.

Le petit ange

Ruuhkabussissa vieraassa maassa
kitinä vauvalla ja hiki mulla

Un petit ange, sanoo ystävällinen herra hymyillen.

Naurahdan ja mietin, tietäisit vain (ja varmaan tiedätkin).
Millainen huuto voi tulla, kun tiskikoneeseen ei saakaan kiivetä.

Mutta entä, jos enkelit ovatkin tällaisia?
Kiharat hiestä kiertyneitä
korvantaustoissa maitojäämiä
pulleiden jalkojen taipeissa ihottumaa
huutavat kuin kiirastulessa,
kun vaatteita puetaan päälle

Epätäydellisyydessään hellyyttäviä
ihmeitä kuitenkin
voimansa pehmentää vierustoverin kasvot

Sukupolvien ajan meistä on karsittu enkeliä pois
kurilla nöyryyttä, kovuutta,
ettei vain ylpistyisi
luulisi liikoja itsestään
tai maailmasta

Entä, jos yritän helliä
herkkyyttä ja luottamusta
voiko se mennä kovin pieleen?

Le petit ange.
Mahtinaan rakkaus.

Paratiisi I & II

Paratiisi I

Kaikki paratiisin kasvit
banaanit, viikunat, avokadot
painavina puissaan
kädenulottuvissa

Atlantin sumu ravitsee ne
ja minut

Lisko katsoo minua
vilkkuluomet räpsyen
se lajitovereineen on ollut täällä aina
minä vasta Keihäsmatkojen ja Irwinin myötä, vaikka tuntisin olevani Kolumbuksen jalanjäljissä

Täällä joulutähdet pensaita,
limoviikunat tammien kokoisia
mehikasvit miehen mittaisia
meillä kaikki purkissa

Haluaisin olla originelli
ja ekologisesti suoraselkäinen
matkustaa vain junilla stan-maihin

Mutta kun täällä on niin ihanaa!
Mietin jo seuraavaa matkaa.

Paratiisi II

Olen maistanut
hyvän ja pahan tiedon puusta,
paratiisissani luikertelee
etuoikeutetun tunnontuska.

Päästäkseni tänne
kerosiinia paloi
jäätiköillä purot solisivat

minä ihailin vuoria ylhäältäpäin
ja rahtilaivat kuin tähtiä merellä

minä lennähdin tänne
ja viikon päästä takaisin

toiset ylittävät Välimerta
viikkokausia
ylikansoitetuissa veneissä

palmujen havina
tutut linnut, nekin talvea paossa
paratiisin äänet eivät aivan peitä omaatuntoani

Pienenä kiitollisuudenosoituksena
opetan lapseni
tuntemaan myötätuntoa
jakamaan ylellisyydestään
yritän nauttia kohtuudella
minulle suotuista ylenpalttisista mahdollisuuksista

Katsokaa taivaan lintuja
minä käännän katseeni niiden lentoratoihin
polskiviin lapsiin
taivaalliseen nauruun

Besame mucho

La Laguna
kaupunki toiselta aikakaudelta
hampaattomat ukot polttavat tupakkaa
sulkevat silmänsä
auringon lämmössä

katusoittajan saksofoni laulaa
Besame mucho

minä matkaan mielessäni
Kuorasjärvelle

hellepäivänä pläkä
soudimme saareen päiväunille
lahden toisella puolella
mökkinaapurin radiosta
kaikui sama pyyntö

Mies lauloi täysin palkein mukana.

Pohjanmaan ja Teneriffan machot
haaveilemassa suudelmista.
Keille he laulavat silmät kiinni?

Zeniitti

Kävimme eilen suht hienossa ravintolassa
paikallisia herkkuja
keittiön tervehdyksenä meren antimia
ruoat jaetaan espanjalaiseen tapaan.

Jokaisen skidin vieressä henkilökohtainen vartija,
pienimmällä syöttötuoli eli la trona vallassaan.
Lattia kuin Waterloon taistelun jäljiltä.

Vaipanvaihdon koittaessa
äärimmäisen ystävällinen tarjoilija
suositteli hyödyntämään tyhjän ravintolasalin pöytää.
Niin minä häärin siellä vauvan kakkaa lattialla ja sormissa
toivoen, että vierailusta ei jäisi pysyviä vahinkoja.

Saavutimme ravintolavierailujemme zeniitin:
tätä hienommasta paikasta
emme selviäisi edes runsailla juomarahoilla.

Häpeä ja tipit ovat pieni hinta
sivistyneen lapsen kasvattamisesta?

I’ll get my coat.
Tänään keitämme linssipataa.

RSS