Hahmotelma

Minun tehtäväni 
on piirtää sinun ääriviivasi 
auttaa hahmottamaan: 
tässä on tunne 
ja tuossa 

vihanpuuska 
niin ihana ihminen, että tekee mieli puraista 
kyltymätön, pulppuava suru 

Ja tässä tulevat päivän rajat 
tuo on väsymys 
tuo nälkä 

Opastan sinua maailmaan, hahmottamaan tätä sekamelskaa 
ja sitä, mikä pääsi sisällä 

Nämä asiat lipuvat pauhaavat hiipivät ohi 
voit tarttua tai vain seurata 
voit asettaa omat rajasi. 

Oppituntini/vuoteni päättyvät testiin, 
jossa myrskyät minua vasten. 

Myrskyn keskelläkin 
minä aion katsoa sinua hellästi 
(salaa, jos et kestä muuta) 
muistaa, kuinka sivelin otsaasi uneen. 

Kevätjuhla

Keskellä pyörityksen 
varastan hetken 

Mummuni poltti kylppärissä 
salaa itseltäänkin, me sanoimme 
paheellinen nautinto 
mikä autuus! 

minun kevätjuhlani 
on katkaista kiire kotimatkalla 
ottaa lasi valkoviiniä 
hapanjuurileipää, jotain fiiniä juustoa ja sisuksistaan valuva kananmuna 
sulkea silmät 

tehtävälista on loppumaton 
kunnes se sitten yhtenä päivänä katkeaa 

Ajattelin juhlia matkalla. 

Ystävänpäivä

Vietän tämän illan 
parhaan ystäväni seurassa. 

Tarjoan hänen lempiruokaansa, 
valitsen huolella viinin siltä viinitilalta, jossa kerran yhdessä kävimme. 
Oi mikä ilta sekin oli! 

Katson syvälle hänen silmiinsä, 
tutkin juonteita. 
Kertooko tuo varjo väsymyksestä, 
tuo otsaryppy jo tutusta surusta, 
silmäkulman kaarre ilosta? 

Katson tarkasti 
hellästi. 

Siellä sisällä on hauras sielu, 
leukaperien kireys, 
silmien sameus 
vain verhoa, esirippu. 

Tänään me juhlimme yhdessä: 
hyvin on päästy tähänkin asti, 
eletty hautajaiset, suudelmat, 
nukkaiset päivät. 

Lopuksi halaan itseäni 
oikein kunnolla. 

Minä ja paras ystäväni 
samassa kropassa.

Aivan tavallinen aamu

Ennen puolta yhdeksää 
olen köllinyt sängyssä poikien kanssa ja kokenut pakahduttavaa rakkautta 
kohdannut tulista vastarintaa 
puurokupilla 
vaatekaapilla 
eteisen lattialla 
lopulta suuttunut itsekin tarpeettomalla voimalla 
huutanut nelivuotiaalle 
lohduttanut päiväkodin pihalla vahvaa ikävää

Tällaiselle lakeutta, taivaansineä, 
lumisen metsän hiljaisuutta arvostavalle 
tämä on joskus vähän kuluttavaa 

Pilvet

Pilvet nousevat valtamereltä
tunnin lounaan aikana
laakso peittyy ja kirkastuu kolme kertaa

Myös minun ajatukseni
kuin sumu ja cumulukset
peittävät nopeasti
katoavat, haihtuvat
ja nousevat uudelleen

Pilvien voima on mahtava
niellä valo
sulkea vuoria sisäänsä
kadottaa näkyvyys

Vaatii lujaa uskoa muistaa,
että sumun takana huiput kohoavat
ikuisuuksiin saakka

ja että minä voin nojata vuoriin,
vaikka niitä ei näkyisi