Kahvikuppi

Puhutaan, että 
vaarini joi mukistaan 
piimät ja kahvit ja kaikki 
niin kauan, 
että lopulta keskellä vain 
sormenmentävä aukko. 

Puhutaan, 
sillä enhän minä ole nähnyt, 
aukaisin silmäni ensi kertaa 
vaarin oltua vainaa jo viiden vuoden ajan. 

Käytyämme valoon 
me viipyilemme maailmassa, 
ihmisten muistoissa. 

Vaarikin leijunut täällä nyt neljä vuosikymmentä. 

”Herra auta aina, 
etten ketään paina, 
etten toisten taakkaa 
suuremmaksi tee.” 

Onhan minun muistoni kevyt kantaa?