Haavoista varisee lunta
kinoksen alla routaa
äänet vaimennettuja
suhinaa
untuvia
ilma täynnä
sulavat kuumille poskilleni
kuulen vain hengityksen ja liikenteen
yskähdykseni
saappaisiin sulavat lumikokkareet
Jos nyt katoaisin,
hetkeen ei kukaan huomaisi
mutta jo illalla hätä olisi suuri
Juuri tämän verran vapautta haluan
kulkea hetken lumen vaimentamassa maassa
upota ajatuksiini päiväunien ajaksi
tullakseni löydetyksi päiväkodin portilla
