Kadoksissa

Haavoista varisee lunta 
kinoksen alla routaa 

äänet vaimennettuja 
suhinaa 
untuvia 
ilma täynnä 
sulavat kuumille poskilleni 

kuulen vain hengityksen ja liikenteen 
yskähdykseni 
saappaisiin sulavat lumikokkareet 

Jos nyt katoaisin, 
hetkeen ei kukaan huomaisi 

mutta jo illalla hätä olisi suuri 

Juuri tämän verran vapautta haluan 
kulkea hetken lumen vaimentamassa maassa 
upota ajatuksiini päiväunien ajaksi 
tullakseni löydetyksi päiväkodin portilla 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *