Meidän aikamme

Tässä työntökärryjen, vetolaukkujen maailmassa menossa sinne, tänne
unohdan välillä: 
tämä on minun aikani 
kaupunkini 

Makaan lattialla pinnasängyn vieressä 
kuuntelen yskää 
(oksettaako – ehkä vähän?) 
tippuneita karhuja 
ja kuinka haparoit kielen viidakossa 
muodostat reittejäsi, 
riemastut yhteyksistä 

Pinnojen välistä tartut käteeni: 
Päivää, päivää! 

Siinä me hihitämme vierekkäin, 
minun aikani ja sinun 
kaupunkini ja sinun vielä kauemmin 

Menetys

Minulta on viety
mansikkapaikat,
pakkasen polttamat posket,
laituri ja öljylampun kajo
aika, kun lomalento oli pelkkää luksusta

Minä haluan paeta ihosi pehmeyteen,
tippuviin tähtiin
upota märkiin sammaliin
tukeutua graniittiin
maistaa kielonmarjaa
nukahtaa lapsuuden uniin

Jos loppu tulee, satakoon se tulikiven lailla! Amazonin tuhkaan hautaudun Pompeijista tuttuun syleilyyn.

Ja kuitenkin:
nostan pääni tuuleen,
haapojen pisarointiin:
me muutamme tämän!
Nyt on se aika!
Hullut miehet eivät ratkaise kohtaloamme!

Trump, Johnson, Bolsonaro – vapaan maailman johtajia? Häpeällisen ajan häpeämättömät keisarit, Nerot.

Tulen voima, virtaava laava, kovettunut kallio.

Näistä me saamme voimamme.
On aika toimia.

(Olen väsynyt tyhjiin lauseisiin.)

Sykkeitä

Marraskuun auringon läpi 
suljen silmät te sylissäni 
tunnen: 
pienet sydämet pumppaavat verta 
ohuen ihon, linnunluiden alla 
elämän sitkeä kolke

tsuku tsuku 

tunnen sen. 

Ja minun mielessäni varjot 
kuinka hento tämä on 
kuinka julma maailma 
teidän silmissänne puhtaat 
rakkaus, pelko ja viha 
kaikki raakana, suojatta 

Minä siinä välissä 
sinun myrskyjesi 
(tahtoo pastillin ja ei ei ei! Mitä vain ei!) 
ja maailman myrskyjen (Amazon, pakolaisvirrat, ilmastonmuutos ja kahelit kahelit, johtajat ja muutenkin) 

Yritän pysyä pläkänä. 

Perheenäidit ja yritysjohtajat, nuo ilmastonmuutoksen sankarit?

Ilmastonmuutoksen muna-kana-ilmiö on, että poliitikot eivät uskalla tehdä tarpeeksi radikaaleja päätöksiä äänestäjien pelossa ja äänestäjät puolestaan odottavat poliitikoiden toimivan.

Tämä tuhoisa odottelu puolin ja toisin ratkeaa vain sillä, että rohkeista päätöksistä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi tulee normi.

Tarvitsemme siis suuren kulttuurisen muutoksen kohti kestävämpää elämäntapaa. Tämä kulttuurinen muutos kannustaa meistä jokaista toimimaan.

Kulutustapojen muutokseen tarvitaan gretathunbergeja, mutta suuri vaikutus on tavallisten perheenäitien ja -isien valinnoilla. Lihankulutuksen tai maidonjuonnin vähentämisellä prosentuaaliset säästöt voivat olla vaikuttavia. Kun käyn kaupassa, ostopäätöksilläni vaikutan neljän hengen hiilidioksidipäästöihin. Jos hillitsen kaukokaipuuni ja suuntaan lomalla mökille etelänloman sijaan, päätös vähentää jälleen neljän hengen loman ilmastovaikutuksia.

Poliitikkojen, leostraniusten ja perheenpäiden ohella myös yritysjohtajilla sekä muilla arjen valtaapitävillä on tärkeä pelipaikka toimia. Yritysten vastuulliset valinnat vaikuttavat kuluttajien käsityksiin siitä, mikä on normaalia ja tavoiteltavaa. 

Eliitti voi toimia myös mallina tavoiteltavasta elämäntavasta. Rohkeutta on nostaa vastuulliset valinnat esiin myös jahteja, kaukomatkoja ja pihvi-illallisia ihannoivassa kulttuurissa – muuttaa sitä kulttuuria sisältä käsin.

Tärkeä asia kulttuurisen muutoksen aikaansaamisessa on se, että vastuullisista valinnoista pitää voida olla ylpeä olematta täydellinen. En ole vegaani, olen lentänyt tänäkin vuonna lomamatkoille ja ostanut uusia vaatteita. Olen silti ylpeä siitä, että olemme parissa vuodessa vähentäneet perheen lihankulutusta yli 90% ja vaihtaneet jauhelihan ja kanan arjessa pääosin nyhtökauroihin ja härkikseen.

Norjalainen Per Espen Stoknes on tutkinut ilmastonmuutokseen liittyviä psykologisia reaktioita. Stoknesin mukaan yleisiä reagointitapoja ovat esimerkiksi etäisyyden ottaminen, apatia, tekosyiden keksiminen, silmien sulkeminen asian edessä tai viha omaa elämäntapaa uhkaavaa muutosta sekä kohtaan.

Kaikki tämä on inhimillistä. Mutta haluanko toimia tunteideni mukaan vai sen pohjalta, minkä tiedän oikeaksi? Minä tiedän, että voin tehdä tämän asian muuttamiseksi enemmän kuin nyt teen.

Ihmiskunnan historiassa on monia esimerkkejä kulttuurisista muutoksista, jotka on saatu aikaan pienin arjen teoin. Me aikuiset voimme nyt tehdä näitä arkisia päätöksiä kaikilla rintamilla – ruokakaupassa, yritysten johtopaikoilla ja poliittisissa pöydissä.

IPCC:n raportin mukaan meillä on kymmenen vuotta aikaa tehdä täyskäännös. Omat lapseni ovat silloin teini-ikäisiä, ja tiedän, että he tulevat kysymään: Miksi teit silloin? Miksi et tehnyt mitään, vaikka tiesit?

On meidän aikuisten vuoro toimia.

Merkityksiä

Pikkuinen sanoo 
pikkis ja kaahu 
hyviä unia tunnistaa intonaatiosta 

ppa nu’uu – Muumipappa nukkuu 
lettu ja löyly tuloillaan 

Ja äiti äiti ääää! 

Aurinko synnyttää varjot 
makaan lattialla 
minun kädestäni rutistetaan pinnojen välistä 

en tiedä, kumpi hyssyttää kumpaa 

olen kylläinen elämästä 

Luovan kirjoittamisen työpaja 15.9.2019 ”Maailmantuskasta muutosvoimaksi”

Idea työpajasta lähti ilmastoahdistuksesta. Miten elää ja kasvattaa lapsia maailmassa, jossa ympäristön tila on kriittinen? 

Koska kirjoittaminen on meille luontainen tapa jäsentää ajatuksia ja tunteita, päätimme pitää syksyisessä Nuuksioon työpajan aiheen tiimoilta. Haluamme kutsua sinut mukaan! 

Työpajan tavoitteena: 

– käsitellä ympäristöön ja ilmastoon liittyviä ajatuksia ja tunteita luovan kirjoittamisen avulla
– jakaa kokemuksia 
– ideoida omia vaikutustapoja ja tekoja 

Päivän järjestävät: 

Linnea Alho on VTM ja kirjallisuusterapiaohjaaja, joka auttaa ihmisiä löytämään oman, ainutkertaisen tehtävänsä maailmassa. Toisen puolen työajastaan hän askaroi fiktion, runouden, historian, talouden ja mytologian parissa. Hän on myös äiti ja basisti. (www.lilicolightworks.com) 

Tiina Taipale (VTM) on väitöskirjatutkija ja asiantuntuntija, joka tutkii ympäristöhuolen vaikutusta työelämä- ja uravalintoihin. Vapaa-ajallaan hän opiskelee luovaa kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa. 

Liina Länsiluoto (VTM) on päivisin viestintäpäällikkö, iltaisin mutsi ja maailmanparantaja. Siinä sivussa wannabe-taidemaalari-runoilija (LiinaOnerva.fi ja Instagramissa @liinaonerva). 

AIKA JA PAIKKA 

Työpajan aika: su 15.9. klo 10-18 
Osoite: Nuuksiontie 106, Espoo – kuljetus paikalle omalla kyydillä tai julkisilla 

OHJELMA 

10-10.30 Tervetuloa Pohjanpirttiin, alustus päivän sisällöstä ja käytännön asiat 

10.30-11.45 Virittäytyminen luontoon sekä luovaan ja meditatiiviseen kirjoittamiseen, tutustuminen 

Kävely Haltialle ja lounas 

13.15-15.00 Ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyvien tunteiden sanoittaminen ja tutkiminen 

15.00-15.30 Kahvitauko 

15.30-17.30 Muutosvoiman ja -mahdollisuuksien etsintä satujen ja myyttien avulla 

17.30-18.00 Keskustelua ja yhteenveto päivästä 

Työpajaan mahtuu max. 12 henkilöä. 

ILMOITTAUTUMINEN: 
yhteys@liinaonerva.fi 

Lähetä ilmoittautumisen yhteydessä 
lyhyt esittely itsestäsi ja mitä odotat työpajalta, sähköpostisi ja puhelinnumerosi. 

Osallistumismaksu: 20 euroa. 
Ilmoittautumisen jälkeen syyskuussa saat laskun sähköpostiisi. 

Hinta sisältää kahvin ja teen. 
Lounas ja kuljetus paikan päälle omakustanteinen. 
(Jos olet todella pienituloinen ja haluat osallistua, laita viestiä.) 

Tervetuloa kirjoittamaan yhdessä! 

Elokuu

Sudenkorento ohittaa minut laiturilla 
tämä kesä painuu iltaan.

Nämä donjuanin tunnevaihtelut 
peruutan järveen! 
Kahmin multaa! 
Jahtaan koppakuoriaisia! 
ja askel kuin paluumatkalla juhannustansseista
kevyt, hoippuva 

Kaikki se on jo toisin ensi vuonna. 

Mutta hämärtyvän illan sini, 
hauraiden pilvien läpi tunkeva valo 
mustarastas tervaleppien suojassa 
ja lumpeenkukkien liike 
suppuun auki suppuun auki 

Te taidatte odottaa laiturilla myös ensi elokuussa. 

Lepakot

Lepakot lentelevät tummuvassa illassa 
sieluni väräjää uuden edessä 
(tulee mieleen Leif Wager ja värisevä lauluääni,
mutta ilmaus on tosi) 

syksy 
taas päästän poikani askelen syvemmälle maailmaan 

Äiti, minusta sinä olet vähän rasittava. 
Tulevat vuodet häivähtävät edessä 
lepakoiden varjot vaahteroiden keskellä. 

Metsähetkiä

Polunvarsi käpyjä mustanaan, 
pihlaja tertuista raskas. 

Upotan jalkani puroon. 
Ohikiitävät kesälomapäivät, 
vauvavuosien repaleiset yöt. 
uutukaisen ihmisen onnenhuuma. 
Päiväkotireppu kii kii! Askel on vielä hutera, kovin kepeä. 
Virrassa kylmiä kohtia, haikeutta, kieppuvaa voimaa. 

Vierestä suhahtaa lintu. 
Ensi vuonna me tulemme tänne yhdessä, 
ja pienikin osaa toistaa haukan nimen.