Haavanhaituvat

Aurinko houkuttelee esiin raiteiden tervanhajun. 
Vaikka jäidenlähdöstä on jo kuukausi, 
meri muistelee vielä talvea. 

Myös suru liikehtii minussa välillä, 
hohkaa kylmää, 
väikkyy varjoissa. 

Mutta ilma on täynnä haavanhaituvia, voikukan laskuvarjoja, omenankukkien terälehtiä. 

Syreenipensaan tuoksussa muistan lapsuuden kesämökin: liikuin elämässä kevyesti kuin vesikirppu lammen pinnalla. 

Olen kurkistanut syvyyteen ja muistan: 
pinnan välkkeessä elämä. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *