Keväthuumaa

Ajan kukkivan kaupungin läpi 
omenapuut valkoisenaan kuin tykkylunta 
tuomen, pihlajan huumaava houkutus 
lintujen taukoamaton polyfonia 

naisen pää uppoaa kukkamereen 

on arki ja me suhaamme tämän huuman ohi 
tämä uskomaton kontrasti harmaalle talvelle 

Räjäytetään internet ja paperipinot 
juostaan varjoista vihreälle nurmelle 
maksan pankkilainani omenankukkien terälehdillä 
lapset voivat kokeilla mehiläisten elämää 

tämä kohina 
en suostu ajamaan ohi 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *