Annan veden valua
ja mietin kaikkia minuuksiani
Minä olen äiti
rakkautta täynnä
hermot kireällä
kiitollisena
suojelevana
uupuneena
käsissä hoiva
Olen leikkivä lapsi
tukka tuulessa
ostan mummulta kaurahiutaleita merenrannassa
esitän äidille näytelmiä mökkikalliolla
Töissä minä osaan
pystyn kykenen teen
kannan vastuun ja keskustelun
Minä olen kauhuissani
tyttö surua täynnä
karjun veden alla
raakaa ääntä
huutoni puhkaisee pinnan
muuttuu lauluksi
Olen rakastunut
roikun puunoksilla
keinun Mauerparkissa
maailma on auki
Vesi valuu
ja kaikki tämä minussa
välillä läikyn yli
kesken iltapuuron
ilon ja rakkauden keskellä
hätäni pelkoni uupumukseni
purkautuu ärinänä pääni sisällä
tai ääneen
sitä on vaikea sietää
se ei ole reilua muille
tämä kuona ei kuulu tähän pöytään
mutta joskus en jaksa odottaa
kunnes valot sammuvat
toisaalta
haluan muidenkin olevan kokonaisina tässä kodissa
miten uskaltaisin itse
näyttää valahtaneet kasvoni
muulloinkin kuin pimeän laskeuduttua?
Suljen hanan
minä ja kaikki mitä minussa on
astumme seuraavaan hetkeen
