Kultakutri parvekkeella

Nukutan vauvaa parvekkeella 
viima humisee ja paukkuu 
varikset keikkuvat katulampun tanssia 
naapuri puskee vastatuulessa kohti kotia 

Tää on mun happily ever after 
prinsessasaduissa ei kerrottu 
unettomista öistä 
että täydellisten miesten kylkiäisenä 
tulee räkää ja rämää 

että parvekkeella saattaa tylsistyä 

”onnellisina elämänsä loppuun saakka” 
Se on vasta alkusoitto! 
Preludi, jonka päälle rakennetaan myöhemmät aariat 

ah mä nauran 
ja ulvon myös 

”ja he elivät täyttä elämää loppuun saakka” 
se olisi osuvampi 
onni 
ne hetket, kun vauvan silmäluomet vaipuvat kiinni 
ja haikeus, muutos, vääjäämätön surukin 
luopumiset ja palaamiset 

Ehkä vilkutan parvekkeelta 
kun lapsi loittonee reppu selässä 
tai kun he tulevat käymään rakkaidensa kanssa 

täydet vuodet ja 
lopussa muistot 
kuolla kyllänsä saaneena 

Muista tylsistymisen hetkellä: 
en vietä täällä loppuelämääni 
elämä ei kulje parvekkeen ohi 
se on tässä 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *