Nukutan vauvaa parvekkeella
viima humisee ja paukkuu
varikset keikkuvat katulampun tanssia
naapuri puskee vastatuulessa kohti kotia
Tää on mun happily ever after
prinsessasaduissa ei kerrottu
unettomista öistä
että täydellisten miesten kylkiäisenä
tulee räkää ja rämää
että parvekkeella saattaa tylsistyä
”onnellisina elämänsä loppuun saakka”
Se on vasta alkusoitto!
Preludi, jonka päälle rakennetaan myöhemmät aariat
ah mä nauran
ja ulvon myös
”ja he elivät täyttä elämää loppuun saakka”
se olisi osuvampi
onni
ne hetket, kun vauvan silmäluomet vaipuvat kiinni
ja haikeus, muutos, vääjäämätön surukin
luopumiset ja palaamiset
Ehkä vilkutan parvekkeelta
kun lapsi loittonee reppu selässä
tai kun he tulevat käymään rakkaidensa kanssa
täydet vuodet ja
lopussa muistot
kuolla kyllänsä saaneena
Muista tylsistymisen hetkellä:
en vietä täällä loppuelämääni
elämä ei kulje parvekkeen ohi
se on tässä
