Ruuhkabussissa vieraassa maassa
kitinä vauvalla ja hiki mulla
Un petit ange, sanoo ystävällinen herra hymyillen.
Naurahdan ja mietin, tietäisit vain (ja varmaan tiedätkin).
Millainen huuto voi tulla, kun tiskikoneeseen ei saakaan kiivetä.
Mutta entä, jos enkelit ovatkin tällaisia?
Kiharat hiestä kiertyneitä
korvantaustoissa maitojäämiä
pulleiden jalkojen taipeissa ihottumaa
huutavat kuin kiirastulessa,
kun vaatteita puetaan päälle
Epätäydellisyydessään hellyyttäviä
ihmeitä kuitenkin
voimansa pehmentää vierustoverin kasvot
Sukupolvien ajan meistä on karsittu enkeliä pois
kurilla nöyryyttä, kovuutta,
ettei vain ylpistyisi
luulisi liikoja itsestään
tai maailmasta
Entä, jos yritän helliä
herkkyyttä ja luottamusta
voiko se mennä kovin pieleen?
Le petit ange.
Mahtinaan rakkaus.
