Lukija

Olen usein miettinyt,
katoavatko kirjahyllyt.
Jo nyt meillä on tarpeettoman iso kokoelma
tietosanakirjat kadottaneet taikansa
sormien napsahduksessa
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
en ole lukenut kaikkia kirjojamme,
mutta pidän niiden tuoksusta
ja selkämyksistä
kirjahyllyn suomista mahdollisuuksista siirtyä toiseen todellisuuteen milloin tahansa
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Kun lapseni muuttavat omilleen,
kantavatko he kirjalaatikoita?
Lukevatko he vain (h)älylaitteista?
Lukevatko he ollenkaan?
Ovatko sanat vain silppua ja selausta?
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Mutta tavat muuttuvat
kirjahyllyt rakennetaan uusiksi
tilat toisenlaisiksi
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Kotikirjastoni on minulle jo nyt olohuone
pakopaikka räntäsateelta
Legojenrakentelutaivas
ei arkisto
ei huopatossutehdas
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Oodi kuiskii oolalaa
ei shhhhh
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Ja nämä hetket:
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Lapseni tutkii sängyssä kirjaa
ei osaa vielä kirjaimia
mutta pään asento
rentona pomppiva jalka
kuvat ja keskittyminen
rauha matkata toiseen maailmaan
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Seinäjoen kaupunginkirjaston
seinän lukukolossa
kaksi alakoululaista
kylki kyljessä
Soturikissaa
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Oodissa näin tytön
kuin Degas’n ballerina
nousemassa kahvilapäydästä
kävelemässä eteenpäin
malttamatta laskea kirjaa.
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Voin luopua kirjahyllyistä,
Gutenbergin galaksi voi väistyä.
Vaikka sanat siirtyisivät sähköisiksi,
tuo lukijan pään asento,
tarinan tenho,
ne eivät katoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *