Jos minä joskus aikojen lopussa
kadotan sanat
katson sinua hakevin ilmein
näytä minulle tämä kuva
Niin minä liidän
kaupungin kattojen yli
levitän helmani
leijun istumaan
kaivan portviinin ja muistot
kuinka me kerran olimme pelkkää kuplintaa
nojasimme tuleentuneeseen viiniköynnökseen
minä kaadoin kaakaota
sinä avasit hampaillasi sokeriin juuttunutta aprikoosilikööriä
kyljekkäin
kipunoi
Ja kuinka pojat heittivät vaahteranlehtiä ilmaan
kaikki sävyt okrasta syklaaminpunaiseen
elämä ääriään myöten täynnä
joskus jo yli
Minä kerron joka kerta samat kaskut
katsokaa, tuosta venäläiset hakanneet kolmannen kruunun vaakunasta
historiaa ei voi poistaa
Ja sitten muistelen päiviä
retkiä joita en vielä tunne
Lopulta liihotan
onnelliseen hymyyn
Jäljelle jää vihreä penkki
sinapinkeltainen lehmus
talo puettuna vanhaan roosaan
