Penkkini

Jos minä joskus aikojen lopussa 
kadotan sanat 
katson sinua hakevin ilmein 

näytä minulle tämä kuva 

Niin minä liidän 
kaupungin kattojen yli 
levitän helmani 
leijun istumaan 

kaivan portviinin ja muistot 

kuinka me kerran olimme pelkkää kuplintaa 
nojasimme tuleentuneeseen viiniköynnökseen 
minä kaadoin kaakaota 
sinä avasit hampaillasi sokeriin juuttunutta aprikoosilikööriä 
kyljekkäin 
kipunoi 

Ja kuinka pojat heittivät vaahteranlehtiä ilmaan 
kaikki sävyt okrasta syklaaminpunaiseen 
elämä ääriään myöten täynnä 
joskus jo yli 

Minä kerron joka kerta samat kaskut 
katsokaa, tuosta venäläiset hakanneet kolmannen kruunun vaakunasta 
historiaa ei voi poistaa 

Ja sitten muistelen päiviä 
retkiä joita en vielä tunne 

Lopulta liihotan 
onnelliseen hymyyn 

Jäljelle jää vihreä penkki 
sinapinkeltainen lehmus 
talo puettuna vanhaan roosaan 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *