Kesäpäivä Porvoossa.
Minnepä muualle lapsiperhe suuntaisi
kuin Runebergin kotimuseoon.
Kiertelemme huoneita,
ihmettelemme ketunnahkoja ja leivosmuotteja,
kunnes:
Missä se Runeberg on?
Hän on kyllä kuollut,
siitä on jo kauan aikaa,
hän oli vanha ja sairas.
Kolmivuotiaan huuli rullalla:
Runeberg on siis taivaassa.
Kirkastuu: Se on siellä enon kaverina!
Liikutumme kaikki.
Kell’ ois surku pilven piällä,
kun Runeberg ol ystävänä siellä.
Lapsen taivas simppeli ja selkeä.
Voisiko minunkin olla?
