Mitä tekisin
jos ruoan hankkiminen lapsilleni
vaatisi kalastajavenettä, vauvan pelastusliivejä ja Välimerta?
Jos vauva vaipuisi hypotermiaan
nopeasti kyhätyllä pakolaisleirillä?
Jos töihinpääsy vaatisi
aina aamuviideltä
kahden tunnin jonotusta Betlehemin laitamilla?
Jos veljeni kehottaisivat minua
ennemmin jäämään paperittomana Suomeen
kuin palaamaan kotiin?
Kaikki se oikeutettu turhautuminen
epätoivo –
suhteessa siihen
maailmassa on yllättävän rauhallista.
Moni on valinnut
”väkivalta ei ratkaise mitään”
vaikka mikä minä olisin tuomitsemaan toisenlaisia valintoja.
Ihailen heidän viisauttaan
ja kärsivällisyyttään.
