Kävimme eilen suht hienossa ravintolassa
paikallisia herkkuja
keittiön tervehdyksenä meren antimia
ruoat jaetaan espanjalaiseen tapaan.
Jokaisen skidin vieressä henkilökohtainen vartija,
pienimmällä syöttötuoli eli la trona vallassaan.
Lattia kuin Waterloon taistelun jäljiltä.
Vaipanvaihdon koittaessa
äärimmäisen ystävällinen tarjoilija
suositteli hyödyntämään tyhjän ravintolasalin pöytää.
Niin minä häärin siellä vauvan kakkaa lattialla ja sormissa
toivoen, että vierailusta ei jäisi pysyviä vahinkoja.
Saavutimme ravintolavierailujemme zeniitin:
tätä hienommasta paikasta
emme selviäisi edes runsailla juomarahoilla.
Häpeä ja tipit ovat pieni hinta
sivistyneen lapsen kasvattamisesta?
I’ll get my coat.
Tänään keitämme linssipataa.
