Kahvikuppi

Puhutaan, että 
vaarini joi mukistaan 
piimät ja kahvit ja kaikki 
niin kauan, 
että lopulta keskellä vain 
sormenmentävä aukko. 

Puhutaan, 
sillä enhän minä ole nähnyt, 
aukaisin silmäni ensi kertaa 
vaarin oltua vainaa jo viiden vuoden ajan. 

Käytyämme valoon 
me viipyilemme maailmassa, 
ihmisten muistoissa. 

Vaarikin leijunut täällä nyt neljä vuosikymmentä. 

”Herra auta aina, 
etten ketään paina, 
etten toisten taakkaa 
suuremmaksi tee.” 

Onhan minun muistoni kevyt kantaa? 

Kultakutri parvekkeella

Nukutan vauvaa parvekkeella 
viima humisee ja paukkuu 
varikset keikkuvat katulampun tanssia 
naapuri puskee vastatuulessa kohti kotia 

Tää on mun happily ever after 
prinsessasaduissa ei kerrottu 
unettomista öistä 
että täydellisten miesten kylkiäisenä 
tulee räkää ja rämää 

että parvekkeella saattaa tylsistyä 

”onnellisina elämänsä loppuun saakka” 
Se on vasta alkusoitto! 
Preludi, jonka päälle rakennetaan myöhemmät aariat 

ah mä nauran 
ja ulvon myös 

”ja he elivät täyttä elämää loppuun saakka” 
se olisi osuvampi 
onni 
ne hetket, kun vauvan silmäluomet vaipuvat kiinni 
ja haikeus, muutos, vääjäämätön surukin 
luopumiset ja palaamiset 

Ehkä vilkutan parvekkeelta 
kun lapsi loittonee reppu selässä 
tai kun he tulevat käymään rakkaidensa kanssa 

täydet vuodet ja 
lopussa muistot 
kuolla kyllänsä saaneena 

Muista tylsistymisen hetkellä: 
en vietä täällä loppuelämääni 
elämä ei kulje parvekkeen ohi 
se on tässä 

Paperisilppu

Vauva repii kuolinilmoitukset 
nauraa ja syö paperia 

tämä ei ole vallankumouksen lapsi 
mutta uusi sukupolvi 
kuin tuuli käy meidän ylitsemme 

Minä torun ja kaivan silppua sen suusta 
mutta juuri näin kai elämään pitää suhtautua
ahmien 
kuolemaa pelkäämättä 

me muutumme tomuksi 
mutta sitä ennen syödään sanomalehdet ja paukutetaan kattilankansia 

Unelma

Kun mä olen vanhainkodissa,
haluan juoda viskiä kristallilaseista
luukuttaa Johnny Cashia ja Vuokko Hovattaa
suostun laittamaan kuulokkeet,
jos kaikki naapurit eivät ole kuuroja

Tahdon käpertyä sun viereen,
pitää kädestä,
kun hengitys rohisee
ja luut pistävät lanteilta

Ooksä mun vasen jalka
mä oon sun oikea
korvataan kampurat

Mummuni poltti vessassa
tupakkaa kasikymppisenä
salaa itseltäänkin, me sanoimme
savupilvi takanaan,
kun vanha opettajatar
tuli puuteroimasta nenäänsä
isä toi hänelle kartsoja laivalta

Mäkin haluan aloittaa sikarit ja uhkapelaamisen palvelutalossa
kai sitä nyt parvekkeella voi tehdä
ilman sprinklerien huutoa
(tai jos napsaan kuulokojeen pois,
ehkä se ei haittaa)

Senioritalon nimi Leppävaarassa
on Elä ja asu
sehän tarkoittaa viinaa, miehiä ja blini-iltoja
jos haluan

Muutan mummokommuuniin
ennen kuin joudun huutelemaan
kotihoidon puhelimeen
juuri varastetusta autostani,
joka on myyty kymmenen vuotta sitten

Sivistysyhteiskunnan
tuntee siitä, miten se kohtelee vanhuksiaan.

Mua pelottaa äitini puolesta

Jos appivanhemmat asuvat vierashuoneessa,
voisiko mummalle tehdä pesän vaatekomeroon?

 

Omistettu Helmille ja Stigille