Puhutaan, että
vaarini joi mukistaan
piimät ja kahvit ja kaikki
niin kauan,
että lopulta keskellä vain
sormenmentävä aukko.
Puhutaan,
sillä enhän minä ole nähnyt,
aukaisin silmäni ensi kertaa
vaarin oltua vainaa jo viiden vuoden ajan.
Käytyämme valoon
me viipyilemme maailmassa,
ihmisten muistoissa.
Vaarikin leijunut täällä nyt neljä vuosikymmentä.
”Herra auta aina,
etten ketään paina,
etten toisten taakkaa
suuremmaksi tee.”
Onhan minun muistoni kevyt kantaa?
Nukutan vauvaa parvekkeella
viima humisee ja paukkuu
varikset keikkuvat katulampun tanssia
naapuri puskee vastatuulessa kohti kotia
Tää on mun happily ever after
prinsessasaduissa ei kerrottu
unettomista öistä
että täydellisten miesten kylkiäisenä
tulee räkää ja rämää
että parvekkeella saattaa tylsistyä
”onnellisina elämänsä loppuun saakka”
Se on vasta alkusoitto!
Preludi, jonka päälle rakennetaan myöhemmät aariat
ah mä nauran
ja ulvon myös
”ja he elivät täyttä elämää loppuun saakka”
se olisi osuvampi
onni
ne hetket, kun vauvan silmäluomet vaipuvat kiinni
ja haikeus, muutos, vääjäämätön surukin
luopumiset ja palaamiset
Ehkä vilkutan parvekkeelta
kun lapsi loittonee reppu selässä
tai kun he tulevat käymään rakkaidensa kanssa
täydet vuodet ja
lopussa muistot
kuolla kyllänsä saaneena
Muista tylsistymisen hetkellä:
en vietä täällä loppuelämääni
elämä ei kulje parvekkeen ohi
se on tässä
Vauva repii kuolinilmoitukset
nauraa ja syö paperia
tämä ei ole vallankumouksen lapsi
mutta uusi sukupolvi
kuin tuuli käy meidän ylitsemme
Minä torun ja kaivan silppua sen suusta
mutta juuri näin kai elämään pitää suhtautua
ahmien
kuolemaa pelkäämättä
me muutumme tomuksi
mutta sitä ennen syödään sanomalehdet ja paukutetaan kattilankansia
Kun mä olen vanhainkodissa,
haluan juoda viskiä kristallilaseista
luukuttaa Johnny Cashia ja Vuokko Hovattaa
suostun laittamaan kuulokkeet,
jos kaikki naapurit eivät ole kuuroja
Tahdon käpertyä sun viereen,
pitää kädestä,
kun hengitys rohisee
ja luut pistävät lanteilta
Ooksä mun vasen jalka
mä oon sun oikea
korvataan kampurat
Mummuni poltti vessassa
tupakkaa kasikymppisenä
salaa itseltäänkin, me sanoimme
savupilvi takanaan,
kun vanha opettajatar
tuli puuteroimasta nenäänsä
isä toi hänelle kartsoja laivalta
Mäkin haluan aloittaa sikarit ja uhkapelaamisen palvelutalossa
kai sitä nyt parvekkeella voi tehdä
ilman sprinklerien huutoa
(tai jos napsaan kuulokojeen pois,
ehkä se ei haittaa)
Senioritalon nimi Leppävaarassa
on Elä ja asu
sehän tarkoittaa viinaa, miehiä ja blini-iltoja
jos haluan
Muutan mummokommuuniin
ennen kuin joudun huutelemaan
kotihoidon puhelimeen
juuri varastetusta autostani,
joka on myyty kymmenen vuotta sitten
Sivistysyhteiskunnan
tuntee siitä, miten se kohtelee vanhuksiaan.
Mua pelottaa äitini puolesta
Jos appivanhemmat asuvat vierashuoneessa,
voisiko mummalle tehdä pesän vaatekomeroon?
Omistettu Helmille ja Stigille
