Helmikuun valo heijastuu
talon ikkunoista vastapäiseen seinään
valon rihmastot kuin dna-ketjuja
Pojan jalka upposi sulavaan lumikasaan
suuret massat jo kauhottu pois
(syy itkeä)
nyt jäljellä vain hiirten vuoristoja
Etelänapa ja meri
Pisara pisaralta talvi valuu pois
tiedän sen palaavan vielä monesti
mutta varastoin valon toivoksi
Ja yhtäkkiä on taas kevättalven tuntu
yöpakkasen rapistamat lumikasat kimaltavat päivisin tuhansina pisaroina
naakkojen kuoroon eksynyt jo mustarastas
iltaruskossa lupaus valkeista öistä
kirkas taivas
minä unohdan kaiken
ilmastonmuutoksen
harvenevat lintuparvet
suunnittelen kaarnalaivoja
leskenlehtiä
kevätretkiä
maalaan hetken kirkkain värein.
