Pääskynpoikien parvi kirkuu ja riehuu,
lentäjä-ässien iltatreenit.
Kesä kuplii kaikkialla.
Eilen me upotimme varpaat rantaveteen.
Kirppujen kaupungissa oli hirmumyrsky.
Minut valittiin uudeksi pormestariksi.
Tänään uskalsit yhtäkkiä enemmän Lintsillä korkeammalle ja vauhdikkaammin kuin minä.
(Vuoristoradan pimeässä sentään hyväksyit kainalon.)
Illalla kadulla seisoo pinkki yksisarvinen
ja hänen seuralaisensa ilmapallon kanssa.
Tule ikkunaan!
Kurotan kesäyöhön ja haistan kaupungin.
Tytöt kilpailevat
kumpi seisoo pidempään käsillään.
Pieni pirpana keinuu ja laulaa
minun haituvatukkani seuraa kuin tennisottelua.
Taivaanrantaan on noussut taas uusia kortteleita talven aikana
huikein kasvu kuitenkin näissä
rimppakintuissa
Hautaan kasvoni silkkisiin kiharoihin ja nuuhkin hiekkaa.
Näinä päivinä olen nähnyt:
hontelosäärisiä tyttöjä keppihevoslenkillä Keskuspuistossa
parven koululaisia iskemässä kuokat ahnaasti multaan Annantalon puutarhassa
viisi viisivuotiasta prinsessa-asuissaan tervehtimässä kuninkaalliseen tapaan synttärivieraita kerrostalon kierreportaissa
pojan piirtämässä Frozen-mekkoa onnittelukorttiin kymmenen kertaa uusiksi
naapuritaaperoita kokemassa ensi kertaa hiekkalaatikon ilot
Ja myös:
Kallion koulun kulmalla poreilevan poikajengin keskellä
purkkapalloskabaa!
”Otetaaks kisa, kuka puhaltaa suurimman? Kuka on tuomarina?”
Vaalin näitä kuvia.
Alakerran strippiluolan takaovella
nainen polttaa tupakkaa
puhuu kiihkeästi Skypellä
en tunnista kieltä
Minä vien roskia
smetanapurkkeja, Hesareita, Hakaniemen hallin kääreitä
meillä oli viikonloppuna blinijuhlat
yritän nyökätä hänelle
Toisena iltana
takaovi on vienosti raollaan
sieltä soljuu saksofoni
Tunnen tuon
Speak softly of love
Kummisedän tunnuslaulu
Maailma on tuonut meidät
samaan taloon
laulanut samoja säveliä
minä olen turvassa
Oletko sinä?
Hienoa nähdä runojen elävän! Ystäväni Anu Rask käyttää tänään saarnassaan Jätkäsaaren Hyvän toivon kappelissa klo 12 tätä runoa. Olen otettu 🧡
Keskellä pyörityksen
varastan hetken
Mummuni poltti kylppärissä
salaa itseltäänkin, me sanoimme
paheellinen nautinto
mikä autuus!
minun kevätjuhlani
on katkaista kiire kotimatkalla
ottaa lasi valkoviiniä
hapanjuurileipää, jotain fiiniä juustoa ja sisuksistaan valuva kananmuna
sulkea silmät
tehtävälista on loppumaton
kunnes se sitten yhtenä päivänä katkeaa
Ajattelin juhlia matkalla.
BOOM!
yhdessä viikossa
koko kaupunki kukkii
Töölönlahden koristekirsikat
pelkkää hattaraa
Kumpula, Toukola
yhtä omenankukkamerta
Minulle rakkaimpia ovat
takapihan vaahterankukat
ne tunkevat kuhmuisista oksista
turpeat silmut lilan sävyissä
kukat puhkeavat ensin ylimmissä oksissa
sinne aurinko paistaa ensimmäisenä
yläkerta vähän lähempänä kesää
yhtenä aamuna
kevät ehtii meidän ikkunamme kohdalle
ensimmäinen kirkkaanvihreä kukkaterttu
vaatimaton, kepeä, kirpeä väri
tällaisina päivinä
on helppo ymmärtää
elämä vain hetki
pakahduttavaa
sinä päivänä
haluaisin pitää vapaapäivän
grillata pilkkihaalareissa
parsaa ja rieslingiä
vaahteran kunniaksi
pohjoisen kesä kohta täällä!
Ennakkofiilistely keväästä osana 10 taulua tuntemattomalle -projektiani, jossa olen jättänyt Helsingin kaduille löydettäväksi kymmenen pientä taulua. Tänään jätin viimeisen taulun kadulle, kuvanaan kevään valo ja vaahterankukat. Katso kuvat Instagramista #10tauluatuntemattomalle
Ensimmäinen kotimme Kalliossa,
kaksio Kirstinkadulla
Herttainen vuokraemäntä
vaali 1960-luvun kylmäkomeroa keittiössä
ja meitä vuokralaisinaan.
Katutasossa baari:
”Sijoita itseesi – sijoita Kallion pörssiin”
Kuolematon slogan.
Yläkerran naapurien rakkaus viinanhuuruista.
Vesiputkien kohinan seasta
tihkui vuorosanoja.
Pitääkö soittaa poliisi?
Seinänaapurista tiesi, milloin ilta on sujunut erityisen hyvin:
silloin mörisi digeridoo
kahden aikaan yöllä.
Jatkojen ykkössoitin,
toiminee myös betonielementtien kaikuluotaamisessa.
Lempiääneni
kuitenkin alakerran syntikka.
Mies soitti sitä varsinkin iltaisin.
Yhtenä sunnuntaina
Finlandia kaikui
rakenteita pitkin.
Vuosia myöhemmin
urheilutalon kahviossa
kiitin naapuria konserteista.
Soittaja hämmentyneenä,
häiritsikö se.
Mutta Finlandia – mikä alku viikolle!
Siirryimme keskustelemaan
New Yorkista
sinne olisi hieno päästä juhlimaan nelikymppisiä tai viisikymppisiä
Ja jos ei paikan päälle,
niin Yhdysvaltain tiedotustoimistosta
saa kirjoja.
Finlandian kaiku
uimahallin kahviossa
melkein kymmenen vuotta myöhemmin
Pakkaspäivä
nipistelee
Keskuspuistossa kohtaamme
solisevan puron
Vauva herahtaa hekotukseen
Varmistan: kyllä se tuolle lorinalle nauraa
Siinä ne nyt pulppuilevat molemmat
pitävät kylmyyttä loitolla
ilonlähteet
Kirjaan tämän ylös:
haluan muistaa tällä paikalla
vuosienkin päästä
