Väsyneet Madonnat

Väsyneet Madonnat -teossarja on esillä Galleria Foggassa Lauttasaaressa osana ”Elämän monet kerrostumat” -näyttelyä 30.1.-18.2.2021. Tervetuloa maskin kera!

Mutta miksi väsyneet madonnat? Mitä Madonna minulle merkitsee?

Madonna on täydellisten äitien perikuva, matriarkka ja mittatikku.

Mutta todelliset Madonnat ovat väsyneitä, vihaisia, surullisia, masentuneita, lyötyjä, rakastavia, hoivaavia, huolenpitoa kaipaavia. Keskeneräisiä, sotkuisia.

Ja vaikka itse Madonnan ajatukset eivät olisikaan sotkuisia, maailma on. Se vie maailman äidit pahnoille, pakolaisleireille, pandemioiden, sotien ja ilmastonmuutoksen keskelle. Keskeneräiseen maailmaan.

Ja kuitenkin kaiken tämän päänsisäisen ja maailmallisen sotkun keskellä syntyy valo. Kaiken sotkun keskellä ovat arjen pyhät hetket, rakastavat katseet, syli ja silitys.

Minun arkeni on paljon kevyempää kuin keskiverto-Madonnan (lähtien siitä, että lapseni pulahti maailmaan Naistenklinikan synnytysaltaaseen eikä pahnoille), ja silti hymyni ei kestä. Pusujen ja talvihaalarien sekamelkassa tursuilen välillä raivoa, kyyneleitä ja uupumusta.

Mutta ehkä se ensimmäinen Madonna katsoo meitä vajavaisia jostain korkealta ja huokaa: voi, olette nähneet vain kiiltokuvan, vuosisadoissa laimentuneet tunteet, jalustalle nostetut pyhät hetket.

Jeesus – se vasta oli omapäinen kakara! Kuinka leukaperäni kiristyivätkään Johanneksen ja poikani vesileikkejä katsoessa.

Kätkin syömmeeni kaiken – ja se olikin ääriään myöten täynnä.

Amidst all this mess, the light is born.

Katso aukioloajat: fogga.fi

Sunnuntai-ilta

Pääskynpoikien parvi kirkuu ja riehuu, 
lentäjä-ässien iltatreenit. 
Kesä kuplii kaikkialla.

Eilen me upotimme varpaat rantaveteen. 
Kirppujen kaupungissa oli hirmumyrsky. 
Minut valittiin uudeksi pormestariksi. 

Tänään uskalsit yhtäkkiä enemmän Lintsillä korkeammalle ja vauhdikkaammin kuin minä.
(Vuoristoradan pimeässä sentään hyväksyit kainalon.) 

Illalla kadulla seisoo pinkki yksisarvinen 
ja hänen seuralaisensa ilmapallon kanssa. 
Tule ikkunaan! 

Kurotan kesäyöhön ja haistan kaupungin.

Kivinokka

Tytöt kilpailevat 
kumpi seisoo pidempään käsillään. 

Pieni pirpana keinuu ja laulaa 
minun haituvatukkani seuraa kuin tennisottelua. 

Taivaanrantaan on noussut taas uusia kortteleita talven aikana 
huikein kasvu kuitenkin näissä 
rimppakintuissa 

Hautaan kasvoni silkkisiin kiharoihin ja nuuhkin hiekkaa. 

Kevään skidejä

Näinä päivinä olen nähnyt: 

hontelosäärisiä tyttöjä keppihevoslenkillä Keskuspuistossa 

parven koululaisia iskemässä kuokat ahnaasti multaan Annantalon puutarhassa 

viisi viisivuotiasta prinsessa-asuissaan tervehtimässä kuninkaalliseen tapaan synttärivieraita kerrostalon kierreportaissa 

pojan piirtämässä Frozen-mekkoa onnittelukorttiin kymmenen kertaa uusiksi 

naapuritaaperoita kokemassa ensi kertaa hiekkalaatikon ilot 

Ja myös: 
Kallion koulun kulmalla poreilevan poikajengin keskellä 
purkkapalloskabaa! 
”Otetaaks kisa, kuka puhaltaa suurimman? Kuka on tuomarina?” 

Vaalin näitä kuvia. 

Sweet Ladies

Alakerran strippiluolan takaovella 
nainen polttaa tupakkaa 
puhuu kiihkeästi Skypellä 
en tunnista kieltä 

Minä vien roskia 
smetanapurkkeja, Hesareita, Hakaniemen hallin kääreitä 
meillä oli viikonloppuna blinijuhlat 
yritän nyökätä hänelle 

Toisena iltana 
takaovi on vienosti raollaan 
sieltä soljuu saksofoni 

Tunnen tuon 
Speak softly of love 
Kummisedän tunnuslaulu 

Maailma on tuonut meidät 
samaan taloon 
laulanut samoja säveliä 
minä olen turvassa 
Oletko sinä? 

Hienoa nähdä runojen elävän! Ystäväni Anu Rask käyttää tänään saarnassaan Jätkäsaaren Hyvän toivon kappelissa klo 12 tätä runoa. Olen otettu 🧡

Kevätjuhla

Keskellä pyörityksen 
varastan hetken 

Mummuni poltti kylppärissä 
salaa itseltäänkin, me sanoimme 
paheellinen nautinto 
mikä autuus! 

minun kevätjuhlani 
on katkaista kiire kotimatkalla 
ottaa lasi valkoviiniä 
hapanjuurileipää, jotain fiiniä juustoa ja sisuksistaan valuva kananmuna 
sulkea silmät 

tehtävälista on loppumaton 
kunnes se sitten yhtenä päivänä katkeaa 

Ajattelin juhlia matkalla. 

Vaahterankukkahanami

BOOM! 
yhdessä viikossa 
koko kaupunki kukkii 

Töölönlahden koristekirsikat 
pelkkää hattaraa 

Kumpula, Toukola 
yhtä omenankukkamerta 

Minulle rakkaimpia ovat 
takapihan vaahterankukat 
ne tunkevat kuhmuisista oksista 
turpeat silmut lilan sävyissä 

kukat puhkeavat ensin ylimmissä oksissa 
sinne aurinko paistaa ensimmäisenä 
yläkerta vähän lähempänä kesää 

yhtenä aamuna 
kevät ehtii meidän ikkunamme kohdalle 
ensimmäinen kirkkaanvihreä kukkaterttu 
vaatimaton, kepeä, kirpeä väri 

tällaisina päivinä 
on helppo ymmärtää 
elämä vain hetki 
pakahduttavaa 

sinä päivänä 
haluaisin pitää vapaapäivän 
grillata pilkkihaalareissa 
parsaa ja rieslingiä 
vaahteran kunniaksi 

pohjoisen kesä kohta täällä! 

Ennakkofiilistely keväästä osana 10 taulua tuntemattomalle -projektiani, jossa olen jättänyt Helsingin kaduille löydettäväksi kymmenen pientä taulua. Tänään jätin viimeisen taulun kadulle, kuvanaan kevään valo ja vaahterankukat. Katso kuvat Instagramista #10tauluatuntemattomalle

Kirstinkadun äänet

Ensimmäinen kotimme Kalliossa, 
kaksio Kirstinkadulla 
Herttainen vuokraemäntä 
vaali 1960-luvun kylmäkomeroa keittiössä 
ja meitä vuokralaisinaan. 

Katutasossa baari: 
”Sijoita itseesi – sijoita Kallion pörssiin” 
Kuolematon slogan. 

Yläkerran naapurien rakkaus viinanhuuruista. 
Vesiputkien kohinan seasta 
tihkui vuorosanoja. 
Pitääkö soittaa poliisi? 

Seinänaapurista tiesi, milloin ilta on sujunut erityisen hyvin: 
silloin mörisi digeridoo 
kahden aikaan yöllä. 
Jatkojen ykkössoitin, 
toiminee myös betonielementtien kaikuluotaamisessa. 

Lempiääneni 
kuitenkin alakerran syntikka. 
Mies soitti sitä varsinkin iltaisin. 

Yhtenä sunnuntaina 
Finlandia kaikui 
rakenteita pitkin. 

Vuosia myöhemmin 
urheilutalon kahviossa 
kiitin naapuria konserteista. 
Soittaja hämmentyneenä, 
häiritsikö se. 

Mutta Finlandia – mikä alku viikolle! 

Siirryimme keskustelemaan 
New Yorkista 
sinne olisi hieno päästä juhlimaan nelikymppisiä tai viisikymppisiä 
Ja jos ei paikan päälle, 
niin Yhdysvaltain tiedotustoimistosta 
saa kirjoja. 

Finlandian kaiku 
uimahallin kahviossa 
melkein kymmenen vuotta myöhemmin 

Talvipuro

Pakkaspäivä 
nipistelee 

Keskuspuistossa kohtaamme 
solisevan puron 

Vauva herahtaa hekotukseen 
Varmistan: kyllä se tuolle lorinalle nauraa 

Siinä ne nyt pulppuilevat molemmat 
pitävät kylmyyttä loitolla 
ilonlähteet 

Kirjaan tämän ylös: 
haluan muistaa tällä paikalla 
vuosienkin päästä