Kirstinkadun äänet

Ensimmäinen kotimme Kalliossa, 
kaksio Kirstinkadulla 
Herttainen vuokraemäntä 
vaali 1960-luvun kylmäkomeroa keittiössä 
ja meitä vuokralaisinaan. 

Katutasossa baari: 
”Sijoita itseesi – sijoita Kallion pörssiin” 
Kuolematon slogan. 

Yläkerran naapurien rakkaus viinanhuuruista. 
Vesiputkien kohinan seasta 
tihkui vuorosanoja. 
Pitääkö soittaa poliisi? 

Seinänaapurista tiesi, milloin ilta on sujunut erityisen hyvin: 
silloin mörisi digeridoo 
kahden aikaan yöllä. 
Jatkojen ykkössoitin, 
toiminee myös betonielementtien kaikuluotaamisessa. 

Lempiääneni 
kuitenkin alakerran syntikka. 
Mies soitti sitä varsinkin iltaisin. 

Yhtenä sunnuntaina 
Finlandia kaikui 
rakenteita pitkin. 

Vuosia myöhemmin 
urheilutalon kahviossa 
kiitin naapuria konserteista. 
Soittaja hämmentyneenä, 
häiritsikö se. 

Mutta Finlandia – mikä alku viikolle! 

Siirryimme keskustelemaan 
New Yorkista 
sinne olisi hieno päästä juhlimaan nelikymppisiä tai viisikymppisiä 
Ja jos ei paikan päälle, 
niin Yhdysvaltain tiedotustoimistosta 
saa kirjoja. 

Finlandian kaiku 
uimahallin kahviossa 
melkein kymmenen vuotta myöhemmin