Ensimmäinen kotimme Kalliossa,
kaksio Kirstinkadulla
Herttainen vuokraemäntä
vaali 1960-luvun kylmäkomeroa keittiössä
ja meitä vuokralaisinaan.
Katutasossa baari:
”Sijoita itseesi – sijoita Kallion pörssiin”
Kuolematon slogan.
Yläkerran naapurien rakkaus viinanhuuruista.
Vesiputkien kohinan seasta
tihkui vuorosanoja.
Pitääkö soittaa poliisi?
Seinänaapurista tiesi, milloin ilta on sujunut erityisen hyvin:
silloin mörisi digeridoo
kahden aikaan yöllä.
Jatkojen ykkössoitin,
toiminee myös betonielementtien kaikuluotaamisessa.
Lempiääneni
kuitenkin alakerran syntikka.
Mies soitti sitä varsinkin iltaisin.
Yhtenä sunnuntaina
Finlandia kaikui
rakenteita pitkin.
Vuosia myöhemmin
urheilutalon kahviossa
kiitin naapuria konserteista.
Soittaja hämmentyneenä,
häiritsikö se.
Mutta Finlandia – mikä alku viikolle!
Siirryimme keskustelemaan
New Yorkista
sinne olisi hieno päästä juhlimaan nelikymppisiä tai viisikymppisiä
Ja jos ei paikan päälle,
niin Yhdysvaltain tiedotustoimistosta
saa kirjoja.
Finlandian kaiku
uimahallin kahviossa
melkein kymmenen vuotta myöhemmin
