Sudenkorento ohittaa minut laiturilla
tämä kesä painuu iltaan.
Nämä donjuanin tunnevaihtelut
peruutan järveen!
Kahmin multaa!
Jahtaan koppakuoriaisia!
ja askel kuin paluumatkalla juhannustansseista
kevyt, hoippuva
Kaikki se on jo toisin ensi vuonna.
Mutta hämärtyvän illan sini,
hauraiden pilvien läpi tunkeva valo
mustarastas tervaleppien suojassa
ja lumpeenkukkien liike
suppuun auki suppuun auki
Te taidatte odottaa laiturilla myös ensi elokuussa.
Hehkuva tulipallo uppoaa voisulaan.
Kuumeisen päivän ilta leyhäyttää esiin ensimmäiset kirkkaat ajatukset.
Minua ei ole luotu turkoosien merien hohkaan.
Olen koivikkojen kasvatti,
rännäntuoma,
kirpeiden syysaamujen kiihkeä rakastaja.
Vaaleat yöt tuoksuvat mesiangervoa, pääskyset kirkuvat kaupungin kesää.
Syötän sydämelleni ahomansikoita
annan sinisiiven laskeutua olalleni
nokkosperhonen johdattaa polkuani
askel kerrallaan
leijun koiranputkipeltojen yllä
laulan lapselleni tuutulaulua
sitä samaa, jonka äitini minulle opetti
tämän yön he nukkuvat vierekkäin pikkumökissä
peipon liverrys kyllästää illan
rannassa onnellisen kalamiehen airot kolahtavat
uneksin kepeitä unia
Aurinkorasvan ja hiekan tuoksu niskassasi, kun suukotan hyvää yötä
Tänään olet hiipinyt halaamaan mokkapalapeltien takaa
tuonut multaisessa nyrkissä voikukkia
olen komentanut sinua alas puusta
ja veljelle, ettei hiekkaa saa syödä
(toistuu runoissa ja elämässä)
Päivä on täysi
sydän oranssia ja vanhaa roosaa
