Haavanhaituvat

Aurinko houkuttelee esiin raiteiden tervanhajun. 
Vaikka jäidenlähdöstä on jo kuukausi, 
meri muistelee vielä talvea. 

Myös suru liikehtii minussa välillä, 
hohkaa kylmää, 
väikkyy varjoissa. 

Mutta ilma on täynnä haavanhaituvia, voikukan laskuvarjoja, omenankukkien terälehtiä. 

Syreenipensaan tuoksussa muistan lapsuuden kesämökin: liikuin elämässä kevyesti kuin vesikirppu lammen pinnalla. 

Olen kurkistanut syvyyteen ja muistan: 
pinnan välkkeessä elämä. 

Kevään skidejä

Näinä päivinä olen nähnyt: 

hontelosäärisiä tyttöjä keppihevoslenkillä Keskuspuistossa 

parven koululaisia iskemässä kuokat ahnaasti multaan Annantalon puutarhassa 

viisi viisivuotiasta prinsessa-asuissaan tervehtimässä kuninkaalliseen tapaan synttärivieraita kerrostalon kierreportaissa 

pojan piirtämässä Frozen-mekkoa onnittelukorttiin kymmenen kertaa uusiksi 

naapuritaaperoita kokemassa ensi kertaa hiekkalaatikon ilot 

Ja myös: 
Kallion koulun kulmalla poreilevan poikajengin keskellä 
purkkapalloskabaa! 
”Otetaaks kisa, kuka puhaltaa suurimman? Kuka on tuomarina?” 

Vaalin näitä kuvia. 

Purskahduksia

Nyt puhkeavat kukat ja sanat. 

Kirsikka! Valkovuokko! Se keltainen ihmepensas! 

Valo! Pupu! Ammuu! 

Lehmus! Vaahtera! Rauduskoivu! 

Mooi! Miauu! Napa! 

Mustan mullan uumenista, 
mahlan seasta, 
hautuneena. 

Ihmisyyden alkuhämärästä, 
jostain kaukaa, 
yhtäkkiä 
ryppäänä. 

Minä ihmettelen ja nauran, 
toistelen perässä. 

Kukka! Kakka! Kaak kaak kaak! 

Pysyvyyden ylistys

Paappani kirjasi vajan seinään jäidenlähtöä 
neljällä vuosikymmenellä 

Kotitalossamme keittiön ovenpieleen raaputettiin kasvunmerkit 
ensin kaksi veljeä, sitten minä 

kun talo myytiin 
teki mieli sahata ovenpieli matkaan 

Nyt seuraan vaahterankukkien puhkeamista vuosi vuodelta 
milloin kevät ehtii kohdallemme 

Nyt jo Kirkkopuiston lehmukset kuin yökkösiä 

Voisin olla tässä vuosikymmeniä. 

Kevään eka mökkireissu

Viime kesän kuunliljat mataa maassa 
pergamenttia 
lumen paino valmentanut ne 

kuusikossa talvi hiljaa kuiskii, hohkaa 
jäät vielä harkitsevat 

Mutta etelärinteellä 
elämä puskee karikkeesta 
leskenlehti, krookukset, tulppaanit 

vaatimaton peippo 
kaula väristen 
kajauttaa kevään laulun 

tikan ihmeellinen niska täydessä nakutuksessa 

yksi kattaa viime kesän nurmelle kahvikutsut

toinen ymmärtää mökkirannan ensi kertaa 
tässä vaan tepastelen muina miehinä 
mitäs ihmettä tässä 

ahnas elämä kaikkialla 

Kevätjuhla

Keskellä pyörityksen 
varastan hetken 

Mummuni poltti kylppärissä 
salaa itseltäänkin, me sanoimme 
paheellinen nautinto 
mikä autuus! 

minun kevätjuhlani 
on katkaista kiire kotimatkalla 
ottaa lasi valkoviiniä 
hapanjuurileipää, jotain fiiniä juustoa ja sisuksistaan valuva kananmuna 
sulkea silmät 

tehtävälista on loppumaton 
kunnes se sitten yhtenä päivänä katkeaa 

Ajattelin juhlia matkalla.