”Suru ei kuulu leikkipuistoon” julki syyskuussa 2020

Runokirjani ”Suru ei kuulu leikkipuistoon” julkaistaan syyskuussa! Kirja maalaa kuvan ajasta, jolloin pienten lasten nauru sekoittuu läheisen itsemurhan aiheuttamaan kauhuun. Miten perheenäidin arjessa on tilaa surulle? Paljonko kauhu painaa? Ja miten kuolemansurun keskellä voi kirkastaa katseensa lasten äänille?

Surun ohella kokoelma runot kertovat modernista perhe-elämästä kivikaupungissa, pysähtyvät kuuntelemaan nukkuvan lapsen hengitystä ja seuraavat pääskysten kirkumista kesätaivaalla.

Kokoelma kysyy, mikä on tärkeintä, kun aika on loppumassa.

Tilaa runokirja Basam Booksin verkkokaupasta!

Hahmotelma

Minun tehtäväni
on piirtää sinun ääriviivasi
auttaa hahmottamaan:
tässä on tunne
ja tuossa

vihanpuuska
niin ihana ihminen, että tekee mieli puraista
kyltymätön, pulppuava suru

Ja tässä tulevat päivän rajat
tuo on väsymys
tuo nälkä

Opastan sinua maailmaan, hahmottamaan tätä sekamelskaa
ja sitä, mikä pääsi sisällä

Nämä asiat lipuvat pauhaavat hiipivät ohi
voit tarttua tai vain seurata
voit asettaa omat rajasi.

Oppituntini/vuoteni päättyvät testiin,
jossa myrskyät minua vasten.

Myrskyn keskelläkin
minä aion katsoa sinua hellästi
(salaa, jos et kestä muuta)
muistaa, kuinka sivelin otsaasi uneen.

Sykkeitä

Marraskuun auringon läpi
suljen silmät te sylissäni
tunnen:
pienet sydämet pumppaavat verta
ohuen ihon, linnunluiden alla
elämän sitkeä kolke

tsuku tsuku

tunnen sen.

Ja minun mielessäni varjot
kuinka hento tämä on
kuinka julma maailma
teidän silmissänne puhtaat
rakkaus, pelko ja viha
kaikki raakana, suojatta

Minä siinä välissä
sinun myrskyjesi
(tahtoo pastillin ja ei ei ei! Mitä vain ei!)
ja maailman myrskyjen (Amazon, pakolaisvirrat, ilmastonmuutos ja kahelit kahelit, johtajat ja muutenkin)

Yritän pysyä pläkänä.

Tovi

Nämä vuodet
kun makaan lattialla ja laulan
Sinistä unta la la lal lal lal laa

pyykkikoneessa valtameri

toinen opettelee puhumaan
toinen lukemaan

olen myrskyn silmässä
totuttelen kellumaan tällä matolla
toistan ja tuen
tämä kannattelee minua

Ikävöin tätä hetkeä jo nyt.

Metsähetkiä

Polunvarsi käpyjä mustanaan,
pihlaja tertuista raskas.

Upotan jalkani puroon.
Ohikiitävät kesälomapäivät,
vauvavuosien repaleiset yöt.
uutukaisen ihmisen onnenhuuma.
Päiväkotireppu kii kii! Askel on vielä hutera, kovin kepeä.
Virrassa kylmiä kohtia, haikeutta, kieppuvaa voimaa.

Vierestä suhahtaa lintu.
Ensi vuonna me tulemme tänne yhdessä,
ja pienikin osaa toistaa haukan nimen.

Sunnuntai-ilta

Pääskynpoikien parvi kirkuu ja riehuu,
lentäjä-ässien iltatreenit.
Kesä kuplii kaikkialla.

Eilen me upotimme varpaat rantaveteen.
Kirppujen kaupungissa oli hirmumyrsky.
Minut valittiin uudeksi pormestariksi.

Tänään uskalsit yhtäkkiä enemmän Lintsillä korkeammalle ja vauhdikkaammin kuin minä.
(Vuoristoradan pimeässä sentään hyväksyit kainalon.)

Illalla kadulla seisoo pinkki yksisarvinen
ja hänen seuralaisensa ilmapallon kanssa.
Tule ikkunaan!

Kurotan kesäyöhön ja haistan kaupungin.

Uskottu

Minulle on suotu tämä salaisuuksien seurue
viisivuotiaan kätketyt surut
toiveet, jotka kavereilta jo kätketään

taapero vielä pilvitaivas
paiste ja varjot häpeämättömiä
hävyttömiä

Eeva ennen puraisua

muistan, kuinka esikoisen ensimmäinen valkoinen valhe kirpaisi
hän alkaa oppia näitä pelejä

Mutta ilman salaisuuksia en voisi olla uskottuna.

Sininen uni

Syötän sydämelleni ahomansikoita
annan sinisiiven laskeutua olalleni

nokkosperhonen johdattaa polkuani
askel kerrallaan

leijun koiranputkipeltojen yllä

laulan lapselleni tuutulaulua
sitä samaa, jonka äitini minulle opetti
tämän yön he nukkuvat vierekkäin pikkumökissä

peipon liverrys kyllästää illan
rannassa onnellisen kalamiehen airot kolahtavat
uneksin kepeitä unia

Kevään skidejä

Näinä päivinä olen nähnyt:

hontelosäärisiä tyttöjä keppihevoslenkillä Keskuspuistossa

parven koululaisia iskemässä kuokat ahnaasti multaan Annantalon puutarhassa

viisi viisivuotiasta prinsessa-asuissaan tervehtimässä kuninkaalliseen tapaan synttärivieraita kerrostalon kierreportaissa

pojan piirtämässä Frozen-mekkoa onnittelukorttiin kymmenen kertaa uusiksi

naapuritaaperoita kokemassa ensi kertaa hiekkalaatikon ilot

Ja myös:
Kallion koulun kulmalla poreilevan poikajengin keskellä
purkkapalloskabaa!
”Otetaaks kisa, kuka puhaltaa suurimman? Kuka on tuomarina?”

Vaalin näitä kuvia.

Eka kesäpäivä

Aurinkorasvan ja hiekan tuoksu niskassasi, kun suukotan hyvää yötä

Tänään olet hiipinyt halaamaan mokkapalapeltien takaa
tuonut multaisessa nyrkissä voikukkia
olen komentanut sinua alas puusta
ja veljelle, ettei hiekkaa saa syödä
(toistuu runoissa ja elämässä)

Päivä on täysi
sydän oranssia ja vanhaa roosaa