Lepakot lentelevät tummuvassa illassa
sieluni väräjää uuden edessä
(tulee mieleen Leif Wager ja värisevä lauluääni,
mutta ilmaus on tosi)
syksy
taas päästän poikani askelen syvemmälle maailmaan
Äiti, minusta sinä olet vähän rasittava.
Tulevat vuodet häivähtävät edessä
lepakoiden varjot vaahteroiden keskellä.
Näinä päivinä olen nähnyt:
hontelosäärisiä tyttöjä keppihevoslenkillä Keskuspuistossa
parven koululaisia iskemässä kuokat ahnaasti multaan Annantalon puutarhassa
viisi viisivuotiasta prinsessa-asuissaan tervehtimässä kuninkaalliseen tapaan synttärivieraita kerrostalon kierreportaissa
pojan piirtämässä Frozen-mekkoa onnittelukorttiin kymmenen kertaa uusiksi
naapuritaaperoita kokemassa ensi kertaa hiekkalaatikon ilot
Ja myös:
Kallion koulun kulmalla poreilevan poikajengin keskellä
purkkapalloskabaa!
”Otetaaks kisa, kuka puhaltaa suurimman? Kuka on tuomarina?”
Vaalin näitä kuvia.
Aurinkorasvan ja hiekan tuoksu niskassasi, kun suukotan hyvää yötä
Tänään olet hiipinyt halaamaan mokkapalapeltien takaa
tuonut multaisessa nyrkissä voikukkia
olen komentanut sinua alas puusta
ja veljelle, ettei hiekkaa saa syödä
(toistuu runoissa ja elämässä)
Päivä on täysi
sydän oranssia ja vanhaa roosaa
Viime kesänä tällä laiturilla
tuijotin syvyyksiin
kuumassa paahteessakin tunsin tonkivani pohjamutia
Nyt mullasta tunkee helmililjoja
maalaan tumman päälle kirsikankukat
välillä pinta läikähtää
alla on pimeää
sieltä versovat lumpeet
Paappani kirjasi vajan seinään jäidenlähtöä
neljällä vuosikymmenellä
Kotitalossamme keittiön ovenpieleen raaputettiin kasvunmerkit
ensin kaksi veljeä, sitten minä
kun talo myytiin
teki mieli sahata ovenpieli matkaan
Nyt seuraan vaahterankukkien puhkeamista vuosi vuodelta
milloin kevät ehtii kohdallemme
Nyt jo Kirkkopuiston lehmukset kuin yökkösiä
Voisin olla tässä vuosikymmeniä.
Tänään kuulin kesän
lokkien kirkunan
suhisevat kaislat
tunsin säteet
ja talven
se vielä hohkaa kaduilla
puhurinsa edelleen voimissaan
pienikin jo vauvan ja pikkupojan välissä
soittaa huuliharppua
riehuu kontaten
nauraa räkättäen
aika virtaa
minä pysähdyn kuuntelemaan
BOOM!
yhdessä viikossa
koko kaupunki kukkii
Töölönlahden koristekirsikat
pelkkää hattaraa
Kumpula, Toukola
yhtä omenankukkamerta
Minulle rakkaimpia ovat
takapihan vaahterankukat
ne tunkevat kuhmuisista oksista
turpeat silmut lilan sävyissä
kukat puhkeavat ensin ylimmissä oksissa
sinne aurinko paistaa ensimmäisenä
yläkerta vähän lähempänä kesää
yhtenä aamuna
kevät ehtii meidän ikkunamme kohdalle
ensimmäinen kirkkaanvihreä kukkaterttu
vaatimaton, kepeä, kirpeä väri
tällaisina päivinä
on helppo ymmärtää
elämä vain hetki
pakahduttavaa
sinä päivänä
haluaisin pitää vapaapäivän
grillata pilkkihaalareissa
parsaa ja rieslingiä
vaahteran kunniaksi
pohjoisen kesä kohta täällä!
Ennakkofiilistely keväästä osana 10 taulua tuntemattomalle -projektiani, jossa olen jättänyt Helsingin kaduille löydettäväksi kymmenen pientä taulua. Tänään jätin viimeisen taulun kadulle, kuvanaan kevään valo ja vaahterankukat. Katso kuvat Instagramista #10tauluatuntemattomalle
Pakkaspäivä
nipistelee
Keskuspuistossa kohtaamme
solisevan puron
Vauva herahtaa hekotukseen
Varmistan: kyllä se tuolle lorinalle nauraa
Siinä ne nyt pulppuilevat molemmat
pitävät kylmyyttä loitolla
ilonlähteet
Kirjaan tämän ylös:
haluan muistaa tällä paikalla
vuosienkin päästä
