Lepakot

Lepakot lentelevät tummuvassa illassa 
sieluni väräjää uuden edessä 
(tulee mieleen Leif Wager ja värisevä lauluääni,
mutta ilmaus on tosi) 

syksy 
taas päästän poikani askelen syvemmälle maailmaan 

Äiti, minusta sinä olet vähän rasittava. 
Tulevat vuodet häivähtävät edessä 
lepakoiden varjot vaahteroiden keskellä. 

Kevään skidejä

Näinä päivinä olen nähnyt: 

hontelosäärisiä tyttöjä keppihevoslenkillä Keskuspuistossa 

parven koululaisia iskemässä kuokat ahnaasti multaan Annantalon puutarhassa 

viisi viisivuotiasta prinsessa-asuissaan tervehtimässä kuninkaalliseen tapaan synttärivieraita kerrostalon kierreportaissa 

pojan piirtämässä Frozen-mekkoa onnittelukorttiin kymmenen kertaa uusiksi 

naapuritaaperoita kokemassa ensi kertaa hiekkalaatikon ilot 

Ja myös: 
Kallion koulun kulmalla poreilevan poikajengin keskellä 
purkkapalloskabaa! 
”Otetaaks kisa, kuka puhaltaa suurimman? Kuka on tuomarina?” 

Vaalin näitä kuvia. 

Eka kesäpäivä

Aurinkorasvan ja hiekan tuoksu niskassasi, kun suukotan hyvää yötä 

Tänään olet hiipinyt halaamaan mokkapalapeltien takaa 
tuonut multaisessa nyrkissä voikukkia 
olen komentanut sinua alas puusta 
ja veljelle, ettei hiekkaa saa syödä 
(toistuu runoissa ja elämässä) 

Päivä on täysi 
sydän oranssia ja vanhaa roosaa 

Pysyvyyden ylistys

Paappani kirjasi vajan seinään jäidenlähtöä 
neljällä vuosikymmenellä 

Kotitalossamme keittiön ovenpieleen raaputettiin kasvunmerkit 
ensin kaksi veljeä, sitten minä 

kun talo myytiin 
teki mieli sahata ovenpieli matkaan 

Nyt seuraan vaahterankukkien puhkeamista vuosi vuodelta 
milloin kevät ehtii kohdallemme 

Nyt jo Kirkkopuiston lehmukset kuin yökkösiä 

Voisin olla tässä vuosikymmeniä. 

Vaahterankukkahanami

BOOM! 
yhdessä viikossa 
koko kaupunki kukkii 

Töölönlahden koristekirsikat 
pelkkää hattaraa 

Kumpula, Toukola 
yhtä omenankukkamerta 

Minulle rakkaimpia ovat 
takapihan vaahterankukat 
ne tunkevat kuhmuisista oksista 
turpeat silmut lilan sävyissä 

kukat puhkeavat ensin ylimmissä oksissa 
sinne aurinko paistaa ensimmäisenä 
yläkerta vähän lähempänä kesää 

yhtenä aamuna 
kevät ehtii meidän ikkunamme kohdalle 
ensimmäinen kirkkaanvihreä kukkaterttu 
vaatimaton, kepeä, kirpeä väri 

tällaisina päivinä 
on helppo ymmärtää 
elämä vain hetki 
pakahduttavaa 

sinä päivänä 
haluaisin pitää vapaapäivän 
grillata pilkkihaalareissa 
parsaa ja rieslingiä 
vaahteran kunniaksi 

pohjoisen kesä kohta täällä! 

Ennakkofiilistely keväästä osana 10 taulua tuntemattomalle -projektiani, jossa olen jättänyt Helsingin kaduille löydettäväksi kymmenen pientä taulua. Tänään jätin viimeisen taulun kadulle, kuvanaan kevään valo ja vaahterankukat. Katso kuvat Instagramista #10tauluatuntemattomalle

Talvipuro

Pakkaspäivä 
nipistelee 

Keskuspuistossa kohtaamme 
solisevan puron 

Vauva herahtaa hekotukseen 
Varmistan: kyllä se tuolle lorinalle nauraa 

Siinä ne nyt pulppuilevat molemmat 
pitävät kylmyyttä loitolla 
ilonlähteet 

Kirjaan tämän ylös: 
haluan muistaa tällä paikalla 
vuosienkin päästä