Kevään eka mökkireissu

Viime kesän kuunliljat mataa maassa 
pergamenttia 
lumen paino valmentanut ne 

kuusikossa talvi hiljaa kuiskii, hohkaa 
jäät vielä harkitsevat 

Mutta etelärinteellä 
elämä puskee karikkeesta 
leskenlehti, krookukset, tulppaanit 

vaatimaton peippo 
kaula väristen 
kajauttaa kevään laulun 

tikan ihmeellinen niska täydessä nakutuksessa 

yksi kattaa viime kesän nurmelle kahvikutsut

toinen ymmärtää mökkirannan ensi kertaa 
tässä vaan tepastelen muina miehinä 
mitäs ihmettä tässä 

ahnas elämä kaikkialla 

Naistenpäivä (Yrjönkatu)

Minä rakastan tätä paikkaa 
turkoosia vettä, punavalkoisia rataköysiä 
veden kannattelemia tissejä 
roikkuvia mahoja 

saan tulla tänne vielä satavuotiaana 
olemme täällä kaikki arpinemme 
ja myös ne sileäihoiset 

aina joku ui mahassaan toinen vesieläin 

lopuksi löylyn tasa-arvo 

uinnin jälkeisessä raukeudessa 
olen valmis mihin tahansa 

Pikkuveljen kohtalo

Soiva laulukirja 
kannet irti ja patteri lopussa 
työntökärry 
ruuvit löysällä 
housuista polvet puhki 
autoista osia irti 

Ovi kiinni! Se syö mun Legot! 

Pidetäänkö sille juhlapuhe? 
Muistellaan sen syntymää. 
Tehdäänkö sille tuttikakku? 
Vaikka pullaa se voisi paremmin syödä. 

Milloin pikkuveli herää? 
Tahtoisin köllimään sen kanssa. 
Pusu! 

Vajeita 
ja rakkautta, 
rajoja ja näkymiä, 
joita ensimmäisellä ei ollut. 

Omatunto

Ystäväni isoäiti 
kalasti paljain käsin Jäämerestä 
jos kalansuomuja yritti viedä 
nälkäisille lapsilleen 
äiti erotettava lapsistaan 

punaisten ruumita 
ei saanut haudata 
käskettiin 1918 

ja nyt nämä karkotettavat nigerialaisäidit 

Niin paljon julmuutta 
järjettömässä maailmassa 
miten vallanpitäjät ovat voineet? 

Minna Canthia kritisoitiin aikanaan: totuudelle vieras 
rahvaan tunne-elämä ei ole noin kehittynyttä
köyhä äiti ei voi menettää järkeään vauvansa kuoltua nälkään 

Onko tämä se tapa? 
Etäännyttää 
eivät he tunne samoin 
heidän elämänsä jotain luonnostaan raaempaa 

Minä en kykene tuohon. 

Monella mittakaavalla 
minulla on enemmän valtaa kuin kurjuutta 
vapautta ja mahdollisuuksia 
ei orjuutta 

Mitä minä teen tällä kaikella? 

Ja kuitenkin 
eettinen ja ekologinen 

Helppoja sanoja 
olen aivan solmussa niiden kanssa. 

Aivan tavallinen aamu

Ennen puolta yhdeksää 
olen köllinyt sängyssä poikien kanssa ja kokenut pakahduttavaa rakkautta 
kohdannut tulista vastarintaa 
puurokupilla 
vaatekaapilla 
eteisen lattialla 
lopulta suuttunut itsekin tarpeettomalla voimalla 
huutanut nelivuotiaalle 
lohduttanut päiväkodin pihalla vahvaa ikävää

Tällaiselle lakeutta, taivaansineä, 
lumisen metsän hiljaisuutta arvostavalle 
tämä on joskus vähän kuluttavaa