Viime kesän kuunliljat mataa maassa
pergamenttia
lumen paino valmentanut ne
kuusikossa talvi hiljaa kuiskii, hohkaa
jäät vielä harkitsevat
Mutta etelärinteellä
elämä puskee karikkeesta
leskenlehti, krookukset, tulppaanit
vaatimaton peippo
kaula väristen
kajauttaa kevään laulun
tikan ihmeellinen niska täydessä nakutuksessa
yksi kattaa viime kesän nurmelle kahvikutsut
toinen ymmärtää mökkirannan ensi kertaa
tässä vaan tepastelen muina miehinä
mitäs ihmettä tässä
ahnas elämä kaikkialla
