Pikkuveljen kohtalo

Soiva laulukirja 
kannet irti ja patteri lopussa 
työntökärry 
ruuvit löysällä 
housuista polvet puhki 
autoista osia irti 

Ovi kiinni! Se syö mun Legot! 

Pidetäänkö sille juhlapuhe? 
Muistellaan sen syntymää. 
Tehdäänkö sille tuttikakku? 
Vaikka pullaa se voisi paremmin syödä. 

Milloin pikkuveli herää? 
Tahtoisin köllimään sen kanssa. 
Pusu! 

Vajeita 
ja rakkautta, 
rajoja ja näkymiä, 
joita ensimmäisellä ei ollut. 

Siirtymiä

Isi, onko Islanti eri planeetalla? 
kysyy tyttö ratikassa 
heillä matkalaukut pakattuna 
valmiina vaikka toiselle tähdelle 

Minä olen matkalla Kalliosta Annankadulle 
etäisyyttä muutama kilometri 
kotoa toimistoon 
valmistaudun viikkokaupalla 

annoin vauvanvaatteet pois 
kietasupaitoja muutaman maitopurkin kokoisille tyypeille 
rintapumpun, nännivoiteen, kourallisen pienoisia tutteja 

se alku on niin surkeaa ja ihmeellistä 
miten ihminen voi olla niin hauras ja pieni 

Siirryn Kalliosta Annankadulle 
jätän yhden elämänvaiheen taakseni 
toive, odotus, hauraus 
projekti, jossa lähes mikään ei ole omassa kädessä 
sisälläni kasvoi ihminen 
minä olin saviruukku 

Nyt se on jo herneenverso, sudenkorento 

Tämä on onnellisen ihmisen haikeutta 
yltäkylläisen luopumista 
pitkän joulun jälkeen paluu arkeen 

Kellun tässä tunteessa nyt vielä hetken 
kahden viikon päästä 
olen valmis