Kotilo

Sä olet mun kotilo 

Se tuntuu uniikilla 
mutta noudattaa maailman lakeja 
Fibonanccin lukuja 

when a boy meets a girl 
kuihtuu jos ei huolleta 
kuolemaan saakka – mikä haaste! 

(Kuin syntymä 
luonnollista 
silti aito ihme) 

Kemiaa, biologiaa, sosiokulttuurisia kehyksiä 
ja ihme 

Silti 
juuri me kaksi 
että saan levätä sinussa 
se tuntuu ihmeelliseltä 

Näkökyky

Hämärän takamailla 
mitä näen metsässä? 
Sammalenvihreää 
kuusien samettiset varjot 
vai vain harmaan eri sävyjä? 

Lumipyry sinisellä hetkellä 
onko katto valkoinen 
pyry kalkkia 
vai siniharmaata 
ja katulampun heijastuksia? 

Kun kuuntelen, 
kuulenko sinut 
vai omien ajatusteni suodattamat äänteet? 

Tämä on varmaa: 
katsoessani sinua 
näen piirteidesi lisäksi 
yhteiset vuotemme 
miltä näytit silloin 

alussa 

Ystävänpäivä

Vietän tämän illan 
parhaan ystäväni seurassa. 

Tarjoan hänen lempiruokaansa, 
valitsen huolella viinin siltä viinitilalta, jossa kerran yhdessä kävimme. 
Oi mikä ilta sekin oli! 

Katson syvälle hänen silmiinsä, 
tutkin juonteita. 
Kertooko tuo varjo väsymyksestä, 
tuo otsaryppy jo tutusta surusta, 
silmäkulman kaarre ilosta? 

Katson tarkasti 
hellästi. 

Siellä sisällä on hauras sielu, 
leukaperien kireys, 
silmien sameus 
vain verhoa, esirippu. 

Tänään me juhlimme yhdessä: 
hyvin on päästy tähänkin asti, 
eletty hautajaiset, suudelmat, 
nukkaiset päivät. 

Lopuksi halaan itseäni 
oikein kunnolla. 

Minä ja paras ystäväni 
samassa kropassa.