Sä olet mun kotilo
Se tuntuu uniikilla
mutta noudattaa maailman lakeja
Fibonanccin lukuja
when a boy meets a girl
kuihtuu jos ei huolleta
kuolemaan saakka – mikä haaste!
(Kuin syntymä
luonnollista
silti aito ihme)
Kemiaa, biologiaa, sosiokulttuurisia kehyksiä
ja ihme
Silti
juuri me kaksi
että saan levätä sinussa
se tuntuu ihmeelliseltä
Hämärän takamailla
mitä näen metsässä?
Sammalenvihreää
kuusien samettiset varjot
vai vain harmaan eri sävyjä?
Lumipyry sinisellä hetkellä
onko katto valkoinen
pyry kalkkia
vai siniharmaata
ja katulampun heijastuksia?
Kun kuuntelen,
kuulenko sinut
vai omien ajatusteni suodattamat äänteet?
Tämä on varmaa:
katsoessani sinua
näen piirteidesi lisäksi
yhteiset vuotemme
miltä näytit silloin
alussa
Vietän tämän illan
parhaan ystäväni seurassa.
Tarjoan hänen lempiruokaansa,
valitsen huolella viinin siltä viinitilalta, jossa kerran yhdessä kävimme.
Oi mikä ilta sekin oli!
Katson syvälle hänen silmiinsä,
tutkin juonteita.
Kertooko tuo varjo väsymyksestä,
tuo otsaryppy jo tutusta surusta,
silmäkulman kaarre ilosta?
Katson tarkasti
hellästi.
Siellä sisällä on hauras sielu,
leukaperien kireys,
silmien sameus
vain verhoa, esirippu.
Tänään me juhlimme yhdessä:
hyvin on päästy tähänkin asti,
eletty hautajaiset, suudelmat,
nukkaiset päivät.
Lopuksi halaan itseäni
oikein kunnolla.
Minä ja paras ystäväni
samassa kropassa.
