Paappani kirjasi vajan seinään jäidenlähtöä
neljällä vuosikymmenellä
Kotitalossamme keittiön ovenpieleen raaputettiin kasvunmerkit
ensin kaksi veljeä, sitten minä
kun talo myytiin
teki mieli sahata ovenpieli matkaan
Nyt seuraan vaahterankukkien puhkeamista vuosi vuodelta
milloin kevät ehtii kohdallemme
Nyt jo Kirkkopuiston lehmukset kuin yökkösiä
Voisin olla tässä vuosikymmeniä.
Viime kesän kuunliljat mataa maassa
pergamenttia
lumen paino valmentanut ne
kuusikossa talvi hiljaa kuiskii, hohkaa
jäät vielä harkitsevat
Mutta etelärinteellä
elämä puskee karikkeesta
leskenlehti, krookukset, tulppaanit
vaatimaton peippo
kaula väristen
kajauttaa kevään laulun
tikan ihmeellinen niska täydessä nakutuksessa
yksi kattaa viime kesän nurmelle kahvikutsut
toinen ymmärtää mökkirannan ensi kertaa
tässä vaan tepastelen muina miehinä
mitäs ihmettä tässä
ahnas elämä kaikkialla
Taivaansinen kirkas duuri
kevät haihduttaa huolet
katuliidulla piirrämme kirkkaita kuvia
krookukset puskevat mullasta
sinä ihailet kukkia, piirrät ufon ja ninjoja
minä niskasi kaarta
Keskellä pyörityksen
varastan hetken
Mummuni poltti kylppärissä
salaa itseltäänkin, me sanoimme
paheellinen nautinto
mikä autuus!
minun kevätjuhlani
on katkaista kiire kotimatkalla
ottaa lasi valkoviiniä
hapanjuurileipää, jotain fiiniä juustoa ja sisuksistaan valuva kananmuna
sulkea silmät
tehtävälista on loppumaton
kunnes se sitten yhtenä päivänä katkeaa
Ajattelin juhlia matkalla.
Tänään kuulin kesän
lokkien kirkunan
suhisevat kaislat
tunsin säteet
ja talven
se vielä hohkaa kaduilla
puhurinsa edelleen voimissaan
pienikin jo vauvan ja pikkupojan välissä
soittaa huuliharppua
riehuu kontaten
nauraa räkättäen
aika virtaa
minä pysähdyn kuuntelemaan
