Maaliskuun valo
kullerot maljakossa
valtava vatsa pingottaa keltaisen villapaidan
kuin aurinko
sanoo Ateneumin myyjä
Hiukset voikukanhaituvia
silmissä tulevaisuus
puhallan susta kikatuksen
Varjojen maassa
sä olet tähtipoika
auringontuoma
valoa täynnä
Vaalin sua käsissäni
vahvistan
varjelen
puhallan matkaan
Aina saa palata kotiin.
Hukassa
nurkassa
supussa
Miten lohduttaa?
Miten koskea?
Miten avata?
Vaikka en aina löydä sanoja,
tiedäthän:
haluan kulkea kanssasi.
Sä olet mun kotilo
Se tuntuu uniikilla
mutta noudattaa maailman lakeja
Fibonanccin lukuja
when a boy meets a girl
kuihtuu jos ei huolleta
kuolemaan saakka – mikä haaste!
Kemiaa, biologiaa, sosiokulttuurisia kehyksiä
Silti
juuri me kaksi
että saan levätä sinussa
se tuntuu ihmeelliseltä
BOOM!
yhdessä viikossa
koko kaupunki kukkii
Töölönlahden koristekirsikat
pelkkää hattaraa
Kumpula, Toukola
yhtä omenankukkamerta
Minulle rakkaimpia ovat
takapihan vaahterankukat
ne tunkevat kuhmuisista oksista
turpeat silmut lilan sävyissä
kukat puhkeavat ensin ylimmissä oksissa
sinne aurinko paistaa ensimmäisenä
yläkerta vähän lähempänä kesää
yhtenä aamuna
kevät ehtii meidän ikkunamme kohdalle
ensimmäinen kirkkaanvihreä kukkaterttu
vaatimaton, kepeä, kirpeä väri
tällaisina päivinä
on helppo ymmärtää
elämä vain hetki
pakahduttavaa
sinä päivänä
haluaisin pitää vapaapäivän
grillata pilkkihaalareissa
parsaa ja rieslingiä
vaahteran kunniaksi
pohjoisen kesä kohta täällä!
Ennakkofiilistely keväästä osana 10 taulua tuntemattomalle -projektiani, jossa olen jättänyt Helsingin kaduille löydettäväksi kymmenen pientä taulua. Tänään jätin viimeisen taulun kadulle, kuvanaan kevään valo ja vaahterankukat. Katso kuvat Instagramista #10tauluatuntemattomalle
Varastan vartin työmatkalla
kahvilassa piirrän uuden suojelusenkelin
saimme sellaisen keskiviikkona
päivä, jona hän syntyi
sen parina tulee viimeinen aamu
välissä paljon kropsua, naurua ja valkoisia kukkia
me maan päällä vilkutamme hyvästejä
tämä ei ole takatalvi
höyheniä tippuu taivaasta
enkelit sanovat
minä sivelen sinua kasvoista
Me olemme talventörröttäjiä
pakkasessa kangistuneita
kauneutta lähinnä huurtuneissa silmäripsissä
Toppatakkivuoret suojelevat
yrittävät pitää edes ytimen lämpimänä
kun odotamme loputtomia päiviä, jolloin aurinko ei laske lainkaan
Tämä on suurten kontrastien maa
valon puute tai sen paljous äärimmäistä
Luulisi, että eleetkin sitä mukaa
suurta tulta tai mahtavaa pimeyttä
Mutta jotenkin siinä puristuksessa
tunneilmaisu on kapeutunut
olemme oppineet olemaan
hissunkissun
hämäränhyssyssä
Kesällä vain hiljainen ooh ja aah
Annetaan armoa törröttäjille
ratikassa törmäileville
kaupoissa ärähteleville
Vielä koittaa kevät ja me sulamme
Minä rakastan tätä paikkaa
turkoosia vettä, punavalkoisia rataköysiä
veden kannattelemia tissejä
roikkuvia mahoja
saan tulla tänne vielä satavuotiaana
olemme täällä kaikki arpinemme
ja myös ne sileäihoiset
aina joku ui mahassaan toinen vesieläin
lopuksi löylyn tasa-arvo
uinnin jälkeisessä raukeudessa
olen valmis mihin tahansa
Puhutaan, että
vaarini joi mukistaan
piimät ja kahvit ja kaikki
niin kauan,
että lopulta keskellä vain
sormenmentävä aukko.
Puhutaan,
sillä enhän minä ole nähnyt,
aukaisin silmäni ensi kertaa
vaarin oltua vainaa jo viiden vuoden ajan.
Käytyämme valoon
me viipyilemme maailmassa,
ihmisten muistoissa.
Vaarikin leijunut täällä nyt neljä vuosikymmentä.
”Herra auta aina,
etten ketään paina,
etten toisten taakkaa
suuremmaksi tee.”
Onhan minun muistoni kevyt kantaa?
Mulla on tosi hyvä assari
mä kiipeän tuolille
se varmistaa, etten tipu
se täyttää kaapit (vaatteita, kattiloita, leluja)
mä puran ne
mä heittelen lusikoita
se nostelee ne
siinä meil on tosi toimiva liukuhihna
se opettaa mulle sanoja
mä sille kärsivällisyyttä
se on ihan kehityskelpoinen siinä
välillä se tuskastelee
tätä mun häsäystä
mut hei
oon oppinut reilussa vuodessa
istumaan
konttaamaan
just about kävelemään
syömään lusikalla (en ihan mut close enough)
repimään paperia
hokemaan tavuja
ottanut käyttöön best practices:
Napoleonilta vallankäytössä
Leif Segerstamilta käsien heiluttelussa
Pavarottilta äänenkäytössä
ja kasvaa se ei osaa
mun kasvunopeus on ylivoimainen
mä oon tuplannut pituuden ja triplannut painon
että mitä se on oppinut?
Onko kasvua?
Viime aikoina se on näyttänyt vähän väsähtäneeltä
pitääköhän se huolta itsestään?
se on kuule jokaisen omalla vastuulla
oon kokeillut tota varhaisen välittämisen mallia
tsekkaan varhain aamuyöllä
että nukkuuhan se
kun mä huudan
niin kyllä se tosi unisena tulee paikalle
että hyvin tää menee!
Ja siis täähän on life long duuni sille
mä luulen että sillä on kokonaisuudessaan hyvä flow
motivaatio korkeella
työtyytyväisyys ok
ja sitoutuminen huipussaan.
Mä olen kuullut Batmanin kuorsauksen
satumaailmasta mun superkuulolla.
Ja mä olen pukenut nahkasaappaat jalkaan
lähtenyt kirkkaaseen aamuun
naakkojen lauluun
suukottanut vauvan pehmeää poskea
antanut isommalle rakettipusun
Matkalla aikuisten maailmaan.
